VAiSTOJA
Vihdoinkin on tulipaikka puhdas,
lumesta raivattu,
köntät aseteltu tuulen pitimiksi.
Istuttaviksi outametsän pätkiä mierontieltä,
kelpaa niiltä pihkattomilta loimua vahata,
antaa eetoksensa lomittua lieskojen kertomaan;
yhdistyä vuosituhantisiin vaistoihin.
Ihanainen siinä,
viaton kuin seitsemen immen syli,
vartoomassa savun kiehtovaa tuoksua
joka syntyy pölkkyjen koroista tirisevästä tervasta
ahmivien liekkien päästessä vauhtiin
suuren sytytyksen hetkellä.
Hehkun tunne kasvoilla
vaikka Louhelaisesta päin puhaltaa;
lämmin kotoisa olo,
kuin aina aikansa tällä tantereella eläneellä,
mausteena riitin mystisen outo tutun tuntu.
Tämä on sitä;
orastavaa keväisen hurjuuden odottamista
valtaisan suolaisen veden äärellä;
elämisen pistämätöntä upeutta säiden armoilla
ja niihin ehtoihin tyytyen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi