MAALLiKKO

MAALLiKKO

Aamun varhas,
sian pierasusta päästy yli,
vielä on kukon kapuamiseen tunkiolle hyvä tovi.

Jonkin sortin sarastusta koin puolessa,
puhaltaa reippaasti - kuutta-seitentä boforia,
eikä se ole tällä kertaa Pohjan akka;
lounaasta painaa
ja selvänäkijän mukaan kiertyy Freyalle luoteeseen,
vasta sitten alkaa haipakka.

Tämän perän tuulet ovat kivoja,
kohtelevat hirsikehikköä tasapuolisesti;
lähes joka suunnasta - voisi sanoa -,
itä ja kaakko tosin jäävät selkeästi vähemmälle,
sen huomaa maallikkokin.

Sininen lisääntyy hopuhoppua,
jäneksiä laukkaa vuoksen selässä,
tuuli tuiskauttaa väkevimmissä puuskissa
kunnon ryöppyjä litimärkää aallon harjaa töyrääseen;
lumet huokaisevat kiitoksen ennenaikaiselle kuolemalle
ja sulahtavat pois.

Nietos kovertuu vuoroveden rajatilassa;
murtuu epämääräisessä rytmissä emonsa syliin,
sulautuu maisemasta tyyten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.