SiiVETÖN

SiiVETÖN

Laiva lipuu kaukana aavalla,
uinahteleva tuuli antaa väliin nunnun nunnun nunnun,
mutta enimmän aikaa äänettä.

Ajatus ehättää heti tilaisuuden tullen,
loikkaa laivaan paarpuurin partaalle,
tepastelee sillä muutaman lokkilinnun kera
muka tyyten yhdenvertaisena koska osaa lentää.

Tuttua, tuttua,
hähättää siellä muiden pasteerajien mukana
ihmiseläimen käsittämätöntä vajautta;
lentokyvyttömyyttä joka sitoo sen mantuun
käytännössä ikuisiksi ajoiksi.

Tahtoisi rietas kai paskoakin siellä kaiteelle,
niin samaistuu siipispankkokansaan
kun pääsee mielensä päähän.

Keho jonka se tämän tästä jättää
lähtiessään hutvailemaan,
räytyy niin kuin maanmatosen täytyy:
tyytyy nöyränä siivettömän osaansa.

Haaveilee taivaallisesta vapaudesta,
maanvetovoiman nujertumista,
kaikesta muustakin siipihauskasta jos hopultaan ehtii.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.