HÖKKELBERG

HÖKKELBERG

Aava märkää mustaa ja vetistä on,
aallot tyrskyinä rantaa hiertäen lyö,
kiviä kiertäen.

Räntä suutelee merta,
keskipäivällä yö
ja sen vierellä juoksee
tiellä erotettu vuori lumikuorineen
nokilaseja vaatien,
sulamistaan laatien.

Jossain merisavujen taian keskellä
riettaana häilyvä Naia
tanssii keväänsä hurmaa pois.

Toivoo,
syksy jo ois - kiloinen ruska,
sen tietenkin kaikille sois,
jos vois.

Rannan hökkelissä joku wanhoista jumalista - pyhä,
yhä tohtii pohtia mistä löytäisi ihmisen,
sen joka unohtanut sanat on
ja tahtoisi puhua.

Satama täyttyy vuoroveden laulusta ääriään myöten,
laiturin auringossa nainen kylvettää sääriään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.