TOiMEENTULOA

TOiMEENTULOA

Otappa sattuma,
nakkaappa riippi selkäpiille
ja oijusta tundralle,
varaa ensimmäinen näkimiin osuva laki -
suori samaa haipakkaa sinne.

Jo aivan tunturin matalammallakin kiirellä kuhnaillen,
vaikkapa viipyellen mitättömien -
mitään tekemättömien ounasteluittesi takia,
muka asiaa tehdäksesi eli ei.
Ehkä hallitaksesi asiat lopullisesti.

Ja siinä vaan - kynsitulilla - sitten yhen äkin äkkäät,
että kiverän paikan tullen ihminen -
sehän tulee joltisenkin huonollakin runolla toimeen.

Jopa ilmankin,
päästäkseen ilmaisunsa pälkähästä toiseen
ihan vaan sanoja siirtelemällä omituisiin
tai vähemmän omituisiin järjestyksiin;
eikä aina läheskään parhaisiin mahdollisiin -
kuten runoissa yleensä päädytään.

Mutta se on sitä elämisen sitä kummaa puolta,
syvien vesien viehättävän kiihottavaa outoutta;
ymmärtämättömyyden syövereiden hereää mystistä,
ilman perinpohjaista selitystä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne