SiELUN AARiA
Vaaran päällä - ei nyt niin hirmu korkealla,
muutaman kymmentä metriä ylempänä;
verrattuna alavaan topokseen.
Se piisaa - hiljaisuuteen pysähtynyt -,
kaarelle taipunut huikaiseva sielun aaria;
lumen kuorruttama pastellimaisema.
Hyvällä sydämellä puissa luulee erottavansa tykkyä
tai sitten on vain tuores nattura takertunut
kynsin hampain huuruiseen oksistoon.
Väkevimmät mäenpäällispetäjät hunnuissaan;
seista johottavat ankaran vakaina -
ilmeenkään värähtämättä -,
taakkaansa nöyrinä kantaen.
Lunta haukkova koiru.
Kauriin sorkan jäljet.
Lounatuulen tuoksu.
Aivan kuin puhallus vahvistuisi
ja nuo mäntyjä herkemmät -
taivasta kohti kurottuvat terävät lehtipuusäipät,
vapisevat sen otteessa varistaen.
Ne jotka eivät ole taipuneet kuormasta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi