KOPARAT

KOPARAT

Puhtaus leviää jängän reunalta ikuisuuteen,
hiljaisuus on myötä - suutelee ahavaa,
vain jäähtyvä pörpötin naksaa.

Koiru jolkuttaa jälkijunassa,
läähätys kuuluu,
käpälien narskunta telan möyhimässä.

Voi tätä elämisen laatua - eipä ole hääviä;
oneat kiviseinät puuttuvat,
samoin hurina, hälinä sekä älämölö,
loskasta ja sohjosta tässä ei osaa edes unelmoida.

Taivaan rannassa liihottaa musta pilkku,
kaarne siellä ehättää arktisen hysteria yli,
kronkuttaa kavereilleen:
"Tokka on täällä.
Mennäänkö paskoja popsimaan,
alkaa jo hiukomaan?"

Joitakin siiveniskuja myöhemmin
valuu pikku parttio jängän kynnykseltä,
järjestäytyy jäälle,
ja käy toinen toistaan juovoen nulkkaamaan.

Koparat naksuvat;
pakkasen valtakunnassa kaikki hyvin. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne