MAMOiLUA
Ei tässä nyt vielä mitiä hätiä,
vaikka kolmenkymmenenviiden kylmemmällä puolen
on jököttänyt pian täyden vuorokauden.
Suunnitelmat hieman entraavat,
mutta niinhän ne vesisuvellakin useasti
ja lumimyräköissä sitäkin alttiimmin.
Pakkanen on pakkanen vaikka voissa paistaisi,
ei auttanut ehtoolla uunin hehkutus,
hallituksen virallinen ulkomittari vakuuttaa
ulkona olevan nyt kolmekymmentäyhdeksän ja risat.
En ole katkera mutta kuitenkin;
Oimjakon edelleen killuu pakkasunelman keulilla.
Taitaa jäädä nelikymppinen haaveeksi
ja vaalilupaukseksi.
Paljonkohan opposiittiö tohtisi luvata - sitä täytyy
aamummalla kysäistä komunisti-toveriltani,
joka sattumoisin sattuu juuri istumaan
Pakkasten toimeenpanevan komitean johtopallilla.
Mihin tässä enää voi luottaa
kun Naruska, Pokka ja Pyssykyläkin mamoilee?
Oma pakkanen paras pakkanen
vaikka vettä sataisi.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi