HOPEAHiTUJA
Päivä kurkistelee metsän reunan yli,
hoo-hetkeen on muutama päivä;
varjot palaavat,
sielut asettuvat omille paikoilleen ihmisten sisään.
Hopulla alkavat elämän valoisammat puolet
saada enenevää huomiota;
apeat ja kapeat,
oneaan tolaan johtavat asiat yhdentyvät
kiihtyvällä vauhdilla yötä kohti siirtyvään hämärään.
Tammipakkaset rantteella,
keekoilla toppatamineissa eeskahtaalle narskuttaen,
muka jotain tekevinään
kun samaan aikaan paukkupakkasen kuorruttamat
pihapuut varistavat hopeista tingeli-tangeliaan
pasteerausta harrastavien niskaan.
Ja haistinten kärkiin;
ja sellaisella arktisella intensiteetillä,
että perkeleellinen PÄRSKÄHDYS syntyy oitis,
samoin tein,
kuni hopeahitu ehättää hipaista nokkaa.
Sitä tavallinen ihminen varoo tuolloin huolella
tillistelemästä auringon suuntaan,
ellei sitten ole umpihölmö.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi