TOPATTU PÖKKELÖ

TOPATTU PÖKKELÖ

Näissä paukkupakkasissa on kovin jotain sellaista
joka ei näy päällekäsin - eikä juuri ennalta.
Ylivoimaa, ehdotonta ylivoimaa.

Tovin saa sen sisässä hääriä, itseään asuihin kääriä
ja hykerrellä aatteilla erinomaisuudestaan;
siitä kuinka selviää sankarina
tässä ankarassa arktisessa hysteriassa.

Vaan kyllä se sitten selviää - väistämättä;
on ensin aikansa vehdannut sopivinta ylle pantavaa,
koettanut ja sovitellut,
hikeen asti.

Kun ei saisi olla juntillinen - arkisävyinen,
eikä topattu pökkelö,
mutta - toisaalta ei saisi palella ulkoilmastossa.

Kiikkustuoliin vaivuttuaan sitä aika sypäkkään äkkää,
jos sitten on kuitenkin ulos mentävä,
että eipä se Konsta väärässä ollutkaan;
ihmisellä on maailmassa kusiaisen valtuudet.

Paukkupakkaseenkin on mentävä nöyränä,
luonnon ehdoilla -
muutoin ylettömästä tinkimisestä saattaa seurata
ihan tavallinen hyinen kuolema. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne