HAiLEA SOiLE
Upea keli asetella ketaroitaan verkalleen -
kieli keskellä suuta mykeltäen -,
harvoihin sulapaikkoihin tieuralla,
tuuli tyventynyt hissutteluksi;
täyttyvä vuoksi pussailee rantaa.
Kivien kolinan erottaa loiskeiden alta,
sihisevän hiekan on paluuvirtaus imaissut,
levitellyt hujan hajan lahden keskelle;
viime päivien huimien myrskyjen aikaansaannosta.
Meri tuoksuu maailmalle,
kaukaisille maille;
rintaan pakkaa väkevä tunne - värisyttää ihanasti,
sen räytyvään syvyyteen voisi hukkua.
Pimeys on elokuisen laheaa,
pakkanen juuri ja juuri viitsii olla jossain läsnä,
on häveliäs,
ei tuki tykö tähän mielen nostatukseen.
Kotitunturin takaa nousee hailea soile;
makuun päästyään syöntyy leiskumaan hurjana,
valloittaa liki puolen kirjokantta
ja innostuu lopuksi kukkimaan ruusuna pään päällä.
Rakkaus nojaa olkapäähän ja on.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi