KiUSAUS

KiUSAUS

Vaaran päällys on koristeltu juhlaan,
pitäisi vaan keksiä juhlakalu - olisiko selkosen valo;
jängistä pursuva hohto
tai muu kevään ensiaistimus.

Vekotin pörpöttää tyhjäkäynnillä,
tykyn kaltainen kuorrutus imee äänen niin,
että vain tärinän tuntee.

Nappi alas,
pehmeä hiljaisuus kietoo syliinsä,
oikukas humeetti pyytää sulkemaan näkimet
kuullakseen paremmin äänettömyyden otteen.

Kiusaus käy ylivoimaiseksi,
möläytys purkautuu suusta;
kaiku on lomalla.

Rykiminen, köhiminen, älähtely;
kaikki imeytyy ympäröivään atmosfääriin
ja jää sen sisään kiertämään.
Ei auta hirvennahkaisen lentäjänlakin poistaminen,
ei höristely paljain päin.

Vastamäkeen rynninyt koiru haukkoo lunta,
on kiinnostuvinaan kauriin jäljistä
ja ei ole. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne