SiLENTiUM

SiLENTiUM

Yhä vaan tämä hiljaisuus koskettaa;
kuluneiden vuosien jälkeenkin
kun tuuli on nielaissut itsensä
ja jäljellä on vain valo ja kuva,
sieluun tallentamista vailla.

Kultaisten korsien valkokuorrutteinen
joukkotörröttäminen sineä vasten,
jo pelkkä näkeminen vavisuttaa riipaisten;
pehmeiden pastellien sijalla
metalliin kalskahtavia viileitä sävyjä.

Huurun voi mielikuvitella moneen muotoon
tuulen huilatessa pysähtyneessä tilassa;
pisaroina syksyisen pastellin päällä,
kiteinä paukkupakkasten jälkeen kovassa hauraassa.

Liikkumaton maailma parilla poikkeuksella;
ajatukset huilaavat,
pystysuora savu poraa reikää taivaankanteen.
Mykkänä - tyyten vaiti -,
eikä kukaan pysähdy ihmettelemään sitä.

Harvakseltaan varisevat hiutaleet -
nuo haihattelevien höpöajatusten tähteet -,
kihisevät sisartaan hipaistessaan,
mutta sitä ei koskaan lasketa ääneksi. 

Oh-show-tah hoi-ne-ne