SELViTYS
Jotenkin vain tämä tasavahvan pilvistön
luoma hämärän tunne rienaa,
se jakaa oudosti mieltä - räydyttää.
Sillä kummallisesti yöttömän yön valo siilautuu;
jos nyt ei sentäs väenväkisten,
niin kuitenkin jollakin mystisellä voimalla,
tämän kauttaaltaan kattavan harmajan peiton läpi.
Ei oikein äkikseltään osaa sanoa,
onko nyt hämärä vai ei;
aivan kuten joskus unen- ja valveen rajatilassa
ei synny välttämättä sellaista tolaa,
josta sivullinen voisi todeta
että täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa sitä ollaan,
vaikka höpötetäänkin melkosen levottomia sinänsä.
Se vaan on sellasta - kahdessa tilassa oleminen,
että siihen pääsemiseksi humeetista täytyy kääntää
virallinen puoli kokonaan pois,
tyyten sammuksiin.
Ja päästää sielun sokkeloissa jokahisella muhivan
pienen terveellisen haihattelun tuiskauttelemaan
niitä kuuluja Sinisiä ajatuksia.
Se semmonen selvittää kummasti päätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi