OTE

OTE

Tuulet taipuvat puiden latvojen muotoon,
lumikipenet tanssahtelevat,
piruetteja ilmantäydeltä sikin sokin;
hurmaava tanssi - vain peittoa ei kerry,
sulan maan hersyvä povi suutelee ne hengiltä.

Kaunista on silti,
raakuus viehättää tavallaan vaihtoehdottomuudellaan:
"Ken tästä portista käy - saa kaiken toivonsa heittää."

Arktisen hysterian viiltävä ankaruus,
elämän nopea synty ja kuolema samassa;
kyllä,
mutta sen sisällä yksinkertainen rehellisyys,
lämmin, väkevän hento ote sielusta.

Sellaiseen voi rakastua,
tosiasia tosiasian perään;
päättymättömänä ketjuna tästä ikuisuuteen.

Jos oikein haluaa - niin vielä sen taaksekin,
sfäärien olemattomiin,
tähdenlentojen tuolle puolen.

Aina joutuu valitsemaan;
joko haaveiden ihmemaan yllä leijuva hereä terhen,
tahi toiveiden edellä kiiruhtava alati ehtyvä onni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!