MUSTA ENKELi
Haavruua laulaa louhen takana alavireessä,
veisu kumpuaa kylmän meren syövereistä,
merisavuna märän sylin syvistä sisuksista;
tumma altto leviää suruvoittona muuten hereään iltaan
kun virren alakulo roikkuu terhenestä.
Tähyämmä nokalla ulappaa,
ei kahta puhetta - ihmisen päitä viiksekkäitä,
jokunen selkäpii tai kylki;
kelluu huljuavista mainingeista aavan rannoilla.
Ei valaita.
Wanhoja poikia pistää rasvatyynestä pinnasta,
livahtelee väliin takaisin Ahtolaan:
peliään pitävät pitäjät.
Ja ehtoo on nuori,
ennen puoltayötä vielä - kipenen verran;
sielunsa huilua soittelee rastas,
maailma elää - rannat valkeita täynnäns'.
Vaan äkin musta enkeli katraasen syöksyy,
toimii ja parvesta omansa poimii pahtaan laelle paeten.
Sekasortoa saa - ankaraa,
raivoisan vastalauseen riipivän kirkunan kera:
kuoleman ammattilainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi