MUiNA MiEHiNÄ
On tyyten käsin koskematon tuokio
kun ehtoo aivan lokin lailla;
vailla järjen selitystä minkäänlaista,
äkin - kesken lauhain iltapuuhain,
istahtaa arkisen tavalliselle räystäälle.
Kääntelee siellä rietas päätään ihmisten tavoin,
seuraa alamaistensa eloa tenhoten;
muina miehinä,
sanaakan pukahtamatta koko kylälle.
Sielu väräjää;
yön syli häilyy - huokuu laitimmaisia henkäyksiään,
uhkuu Kammanin takaa yli - liki Pohjan Akan suusta.
Se pian ollutta on
ja yötön yö on täyttä totta.
Viimeiset lumenläikät sulautuvat vuorten kupeisiin,
maatuvat tummaksi vaipaksi,
uinuvan elämän eliksiiriksi.
Pitkän ankaran talven loppu on tulossa tiensä päähän,
soitimella on koko siipiniekkain hiippakunta.
Kesää se tästä tekee,
wanhat merkit pitävät paikkansa;
takatalvi tervataan - kieritellään haahkan untuvissa:
"Ei voittoa - osta uusi arpa!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi