JUMALANHULLU
Rastaan laulu kantaa vastaan - panee parastaan;
herkistää suorastaan.
Höllään toviksi - nautin puiston penkillä lounaan,
alumiiniumiin kääräistyä sianpoikasta;
ihanan sulavaa lämpöistä silavakylkeä.
Ylijääneestä foliosta muotoilen hatun jälkiruuaksi.
Tuuli muuttaa siis syystäkin etelän puoleen,
käy leyhyttämään poskilihoja;
tuntuu että ahavan rutistamat ryppyiset kanjonit
oientuvat siloiksi ilman ryppyvoidetta;
aurinko puhuttelee pikkuveljeksi niin että huvittaa.
Sitten:
Pinkit pikkarit mustan trikoon päälle unohtanut
lyhytjalkainen pitkäselkäinen houkutuslintu;
raahautuu kahden mustan,
vasikan kokoisen koirunmotlakkeen kiskomana
koirakakkaamon suuntaan.
Ääneen nauraminen;
mokoma aiheuttaa Urbanistanissa epäileviä katseita.
Täytyy olla muualta tuotu jumalanhullu
joka tässä harmaudessa näkee jotain hauskaa.
Urbanistanilaisilla on omat hauskuutensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi