iGNiS
Miten se tuntuukaan niin oudon tutulta,
ikään kuin sitä olisi haihatellut näissä mielenmaisemissa
näitä maisemia sen tuhannen kertaa ellei toisenkin.
Ja vain tähän on tultu - ei sen loitomma,
takaisin lähtöpaikkaan.
Täysi ympyrä.
Jokahinen kerta,
samaan tuttuun lähtöalustaan;
on varhas aamu,
koiravahti hät'hätää ehättänyt nukahtamaan,
suden hetki makeimmillaan,
sika nukkuu vielä piereskelemättä,
kukko kiekumatta.
Kädet tyhjää täynnä - silmät sikkuralla,
pelkkä humeetti käynnissä,
hengen palo väkevällä liekillä.
Kumma käsky polttaa takaraivossa;
sano vaikka sana tai pari päivässä,
hyvä tahi paha - kaunis eli ruma, ei sen niin väliä
ja kerro muille.
Kunhan nyt jotakin,
on se sekin sentään tyhjää parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi