HUi-HAi
Empien leijuvia hiutaleita,
toisinaan syrjäsilmässä pilvin pimein,
kuin joku jumalista ravistaisi höyhentyynyään.
Toisella kertaa näkimen reunalla jokunen haituva;
mieluummin sekin pois päin poistumassa
oikuttelevan henkäyksen selässä toista lempien.
Epävarmuus - säiden saikkaus eeskahtaalle,
sivuryöppyä äärimmäisyydestä toiseen;
ämpyilevyys puhuttaa.
Vaan olisiko muka tasapaksukaan mieleinen,
jos sellaista vaikkapa puolen vuoden annoksissa
paremmistolle elettäväksi sysättäisiin?
Hui-hai - tuskinpa vain,
jo puolen vuoden yhtäläinen helle synnyttäisi
aivan ennenkuulumattoman porinan,
riinpiissit ja muut ilmastointimiehet nousisivat williin.
Ihmisten syyllistäminen nousisi hivauttamisen rajoille;
kaikenlainen heikomman aineksen elämä tulkittaisiin
vakavaksi uhaksi varsinaiselle elämälle.
Vain ylemmissä palkkaluokissa rilluttelu olisi sallittua
ja ilman muuta liemiin mieltyneille taiteilijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi