TŠiBiRiKKi
Niitä harvoja kevään aamuja
kun sattumat osautuvat kohdalleen;
havahdun äkin - kuulin tavoittaa tutun sävelen;
toukolintu, ohralintu; pisinkitti, keimari.
Justiinsa.
Ujostelee vielä,
kutkuttavan hersyvä vitskutus katon harjan takaa;
oitis kun totesin ääneen rantteella loikovalle
mulkoilevalle koirun motlakkeelle
ettei kalmantrikkaa ole vielä näkynyt.
Eikä näkynyt nytkään riukuhäntää,
mutta antoi sentäs kuulua.
Aikansa äänsi tuo huiri - kiusasi rietas wanhaa miestä,
kutvaili kulman takana ja räpisteli omille teilleen;
vain ääni jäi korvamatona soimaan.
En ehkä ottaisi tuollaista siipiniekkaa pirttiin;
saattaisi olla noiduttu:
sellaisen vaikutuksen sieluun teki tšibirikki,
Pyrstönkeikuttaja.
Mitä se frouakin sanoisi,
jos nauska pyrähtelisi tuolin karmilta kirjahyllyyn;
kipittäisi parkettia unihuoneeseen mokoma vess'trikki
ja toivoittaisi hyvää kesää jo ennen ylösnousua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi