iLMESTYSKiRJA
Havahdun pirunkylpyyn,
hellävaroin palaan takaisin lavitsalleni,
aurinko irroittelee uutimien läpi täysillä.
Hätkähdyttävät unen rippeet häilyvät
yhä juoluoina pilven paltehella,
sikälikin inhan visto tunne - syntyä takaisin maailmaan
joka on sama kuin nukahtaissa.
Penseä tunne kuin kaatiottomalla piikawanhuksella
joka herää ilman miestä - tai naista,
mieli onean apeana upettona,
keho virittyneenä halujen nuoreksi naiseksi.
Kuivannihkeiltä huulilta karkaa hymisevät luotteet:
Pata-, piri-, puti-,
ripi-, ripo-, riti-, ruti-,
supi-, sysi-, tipo-, upo-, viti-...
Herääminen yhtä sahera kuin puikulapotun keitto.
Haikailen kanninpuita joilla minut toimitettaisiin
huikaisevan loisteliaan aamiaisen tykö - Odinin pöytään;
mutta ei se vaan niin mene - menen itse.
Sarkofagoksena kuonnun juuri ja juuri
jääkaapin karuun todellisuuteen - pekoni loppu.
Perperi tai lyyssi - jompi kumpi ja oitis kauppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi