ALAHANGALLA
Riepottaa,
kattiruoskalla sivaltelee luoteinen - ei loppua hopulle;
yhdeksänhäntäisellä kissalla raapii naamaria,
aivan kuni siinä vielä olisi tilaa uusille.
Vilkaisu akkunasta kiihottaa,
sielu oitis virkumpaa virkkuna,
suoni kohisee - vetää veri;
kiskoo riettailla otteilla henkeä tuoksinaan.
Ulajatuttaa - ulajatuttaa niin.
Semmoinen tola,
ettei mokomaan hyvä emäntä koiraansa laittaisi
ja meikäläinen hipsii sekaan vaan;
kuin harras hullu aamusumuun.
Ehättää jykevän kilpikärnäisen kylkeen,
huolella suojan puolelle.
Mikäpä se on käydä ulvomaan alahangalla
kun monisatavuotinen wanhus jakaa tuulen,
antaa kahtapuolta vonkua;
on sellaisen takuutus, että urpiaiset kuihtuu silmissä.
Ulina hyppää viiman völjyyn - kapuaa selkään,
on tuossa tuokiossa linnunradan tuolla puolla.
Märisen ja värisen ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi