PARKOJA LATTiALLA
Kevään harmaat kasvot pusertuvat pilvimassasta;
kipeää tekee - sen näkee naamasta,
huhtikuun hellän arvaamaton raakuus on totta;
viimeistä piirtoa myöten.
Lumisaderyöppyjä hymyilevän auringon ylitse;
loskaamaan parahultaisesti kuivahtaneen kamaran,
ripottelemaan tippasevan kuorrutuksen karahkoille.
Arktisen hysterian kuolonkouristuksia.
Aamunkoin julistama valo muuttuu makaaberiksi
sinisävyjen yhdentyessä harmaaseen;
lumenkappaleet viiltävät viistoja viivoja.
Vain viikatemies puuttuu.
Tuuli pieksää nuivaa ilmapiiriä miten tahtoo,
autius leijailee vaisussa maisemassa omin nokkinensa;
hyvät ihmiset ovat sisätiloissa elikkoineen.
Odotusta - silmät puutuneina akkunoista vilaisuihin,
selkiintymistä hartaana vartoen,
viidestoista pannullinen menossa vahvaa,
parkoja lattialla - talviasuja puretaan säilöstä.
Tunnustelijan kumisaappaiden valumalätäkkö
muodostaa kivipermantoon omituisen,
jo kertaalleen kuolleen talven haamukuvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi