PiLLU
On aamuyö - huomenen ensimmäiset pyyhkäisyt,
pastellit läiskät näkyvät koillisen kannessa;
kaikki soljuu alituiseen ulajavan tuulen pillin mukaan.
Sen tahdissa mennään.
Lammaslaumat vyöryvät merenpiiriä näykkien,
valonvarjojen häilyminen laittaa mielen huojumaan,
arjen harmaaseen ei saa kiinnitystä.
Eetosten vyöry pilvien lailla pursuu äärien yli,
liian montaa äkkimakeaa säiettä tarjolla yht'aikaa;
jotain ankaran Ultima Thulen taikaa,
mystistä - ennestään esiinkaivamatonta,
samankaltaista kuin Lapinhulluudeksi loihtivaa kultaa.
Nämä ajan seisautetut hetket,
omasta elämästä arasti varastetut pysähdykset;
toiveikkaana odottaen lopullista jysähdystä,
kirjokannen putoamista niskaan.
Tuo kaikki kyllä luontuu,
mutta miten sen jaksaa sitten kannatella,
ollessaan maailman tammena?
Parhaiten ankarasti käy pää ollessaan tyhjäkäynnillä,
joutenoloa ulospäin näyttelee;
kysyttäessä vastaa hui-hai-hajamielisesti: "Pillu."
Ihan hieno runo, propsit!
VastaaPoista