JALO WiLLi
Viulu vaikeni ennen kuin ehti aloittaakaan,
oli vain tähän tuokioon sopiva hurskas ajatus
joka kummitteli humeetissa - ja meni pois.
Sen sijaan Kainuunharmaslauma taivaanpiirillä;
pelmehtii nyt vielä keskenään - uuhet ja oinaat,
mutt'on tuolla menolla pian yllä.
Perä asettuu kuistin rappusille,
atmosfäärin rikkoo puukon kolahdus portaaseen;
saappaat pieteetillä takakäteen katon alle,
korukuvioidut sukat kaiteelle.
Raitista ilmaa haukkaamaan molemmat.
Olen jalo willi,
en jumalan armosta autuas houkka.
Sade hiipii hiljalleen pihan yli - aaveena,
haaveiden tapaan;
kastelee kuin ohimennen talven jäjiltä
vilvoittelemaan tulleet ryppyiset varpaat;
parahiksi hikisukista ja kumiteristä vapautuneet.
Vielä sadan vuoden jälkeenkin;
rantteella lilluvat lätäköt kiehtovat,
kiihottain kutsuvat ne litisemään hyisessä sohjossa;
ohjaamaan kepillä virrat oikeisiin suuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi