tiistai 15. huhtikuuta 2014

JALO WiLLi


JALO WiLLi

Viulu vaikeni ennen kuin ehti aloittaakaan,
oli vain tähän tuokioon sopiva hurskas ajatus
joka kummitteli humeetissa - ja meni pois.

Sen sijaan Kainuunharmaslauma taivaanpiirillä;
pelmehtii nyt vielä keskenään - uuhet ja oinaat,
mutt'on tuolla menolla pian yllä.

Perä asettuu kuistin rappusille,
atmosfäärin rikkoo puukon kolahdus portaaseen;
saappaat pieteetillä takakäteen katon alle,
korukuvioidut sukat kaiteelle.

Raitista ilmaa haukkaamaan molemmat.
Olen jalo willi,
en jumalan armosta autuas houkka.

Sade hiipii hiljalleen pihan yli - aaveena,
haaveiden tapaan;
kastelee kuin ohimennen talven jäjiltä
vilvoittelemaan tulleet ryppyiset varpaat;
parahiksi hikisukista ja kumiteristä vapautuneet.

Vielä sadan vuoden jälkeenkin;
rantteella lilluvat lätäköt kiehtovat,
kiihottain kutsuvat ne litisemään hyisessä sohjossa;
ohjaamaan kepillä virrat oikeisiin suuntiin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi