HYPiSTELYÄ
Valon heleä kajo suutelee kasvoja,
lahean verkkainen tyven hiiviskelee siimeksissä,
hakee unipaikkaa;
valaistumisen suuri hetki lähenee,
kaikki vähäpätöinen jonniijoutava joutaa pois.
Kokonaan pois.
Sarastuksen korkea veisu,
huomenen ensisäteiden hypistely hipiällä;
sielua kutittaa niin riettaasti,
että vasta toinen kuksallinen mustaa tököttiä lievittää
rinnassa piilevää raaputtamattomissa olevaa.
Voi tätä upeaa tunnetta;
wanhan rähjän räytynyt mieli kirmaa kristallisia
karstanteita pikkulapsena,
juostaan - joka toinen polkaisu osuu nuoskaan
ja hullunkurinen jää kisassa toiseksi.
Kaikki ilman hui-haijuomaa.
Aamun tiivis tuokio;
kaikki kiiru pysäytetty niille sijoilleen,
elämisen tuoksina liudentuu kallaasta valuvaan usvaan,
yhtyy - lakkaa olemasta.
Valkoinen reisi purkautuu wällyn sylistä,
aistii valon, kiehnää - alkaa houkuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi