EiKALANKALAA
Pilkkireissu - ilman ensimmäistäkään nykyä;
oikein piti pysähtyä koirun kera sitä pohtimaan,
tuulen suojaan - jyppyrän kylkeen tulille.
Ainoa luotettava epeli - koiru meinaan;
kallisteli vaan päätään mielenkiinnosta,
nuolaisi kirsua odottavana
kun huokaisin herkällä äänellä tulitöiden jälkeen,
kuksa kourassa - makkara toisessa:
"Taitaapa olla edellisestä samanlaisesta - piru vie,
peräti liki puoli vuosisataa."
Yhteenlaskimme siinä asioita ja seikkoja,
jää pitää poikkeuksellisen harvinaista kevätkonserttia;
jyleitä kumahduksia - ankaria ratkeamisen ääniä,
piukahduksia ja volahteluja,
koipien tunnistamia tärähdyksiä,
alvariinsa minkä vain saa tuulelta vuoroa.
Eihän sellaisessa kakofoniassa kalakaan viihdy,
poltaa hihansa pahemman kerran,
sukeltaa syvyyksien uumeniin mikäli mahdollista,
tahi vaihtaa kokonaan kutemapiiriä,
vesi kun nääs johtaa ääntä reilusti paremmin kuin ilma.
Huiluntuhti puoliksi - olimme visusti samaa mieltä;
siinä on sen syy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi