lauantai 3. lokakuuta 2009

SOUDAN JA SOUDAN


SOUDAN JA SOUDAN

Hyytymäisillään oleva järvenselkä;
pelkään tyyntyvän tuulen lisäävän kantta.
Kuulen jään reunassa hileiden kihinää,
mutristan huulen ja kiskon yhä wäkevämmin airoilla.

Hetki on pyhä - on syksyn juhla.
Aikaa ei tuhlata. Päätän uhmata;
jäästä on päästävä, sää ei säästä,
juutun aavalle,
muutun patsaaksi aution aution.

Näillä kairoilla tuttu juttu.
Hyytävä keli on pyytäjän veli,
sen sisko rannalla latvoja taivuttaa,
syksyä talveen vaivuttaa,
valmistaa horteiseen uneen - valkeaan lumeen.

Mukaansa kiskoo, lähde ei kukaan;
kiukusta lehtiä ilmaan viskoo.

Wiiltävän wiiman poskilla tunnen,
kestän rienaavan piinan
ja soudan ja soudan.

Olo lopussa nolo kauniiksi muuttuu,
kun matalaan rantaan, pehmeään santaan
veneeni juuttuu.


Oh-show-tah hoi-ne


7 kommenttia:

  1. Kaunis runo ja rimmaakin niin sujuvasti. Olishan se uutta,kun muuttuis jääpatsaaksi, eikä niin kun Lootin vaimo.

    VastaaPoista
  2. Joko se on syksy noin pitkälle ehtinynnä teilläpäin että hyhmään rantoja pukkaa?

    VastaaPoista
  3. Amalialle:
    Kiitän niin kovin, Kauniiksi tarkoitin sen. Syystunnelmaan. Patsaissakin puhaltavat uudet tuulet.

    Demetrius'lle:
    Kyllä tuolla ylempänä oli pienemmät lompolot jo kierällä jäällä. Pulmanki oli vielä tyystin sula. kävin siellä tänään.

    VastaaPoista
  4. Unalle:
    Kaikki hyvin, lopussa kiitos seisoo ja kotona odottaa onni.

    VastaaPoista
  5. Hivelevän kaunis kuva. Ja "hurja" runo. Niin runollinen ;D

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi