keskiviikko 28. lokakuuta 2009

YKSiNÄiNEN LASiKENKÄ


YKSiNÄiNEN LASiKENKÄ

Ja kauneuden tähden teen mitä vain,
silmin nähden unissain lähden astumaan umpihankeen.

Otan palan taivaankannen ammoista muistumaa mukaan;
liimaan sen sinipunakeltaisella wiimalla
utuisten harmaiden tuntureiden ylle
ja ihastelen kuin pieni paitaressu kaunista maanpiiriä,
joka piirtyy jänkien yllä okrapurppuraan vivahtaen,
sulavasti keltaiseen livahtaen.

Kultaisen kurran jättisuudelman jäljiltä nolona,
ujona polona uinuu, herkkänä raasuna lepää;
tuo koko valtaisan maailman utra puettuna taattiin.

Kurkotan lisää yhä nähdäkseni
ja imaraan lumeen tuiskahdan.
Hiljaisuudelle kuiskaan nietoksesta kuorsausten läpi:
En välitä.
(Etteivät nukkujat herää kun liikkuvat kukkujat.)

Nousen, kahden askeleen päässä löydän lasikengän,
kinokseen unehtuneen.
Toista jälkeä ei näy lähistöllä, ei yksijalkaista Tuhkimoa.
Ehken innoissani lankeen hankeen toistumiseen,
haen kuumeisesti toista kenkää.
Tai toista jalkaa.

Todisteeksi.


Oh-show-tah hoi-ne


4 kommenttia:

  1. On sulla camerassa upeaa värimaailmaa sisältävä värikasetti!!
    vatukka

    VastaaPoista
  2. Keijo Nevarannalle:
    Neljän sanan runo ja riimi kaupan päälle.

    Vatukalle:
    Kiitän. Värikasetti taitaa olla humeetissa.

    Pehmyt piirrolle:
    Sanat soljuvat kuin vuolteen myötä, kirjoitan ne sitten muistiin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi