PiTSiHUMALAHuurteisen tienoon vanki omasta tahdostaan,
ilman pyristelyä,
kun pysähtyy polulla ihailemaan lumisokerista pitsiä
Jo itse ahkeruus on mykistävä - henkeä salpaava;
mitään tai ketään ei ole uneutettu.
Kuorrutettu on jokainen ritvas
jokainen neulanen, silmu - korsi, orsi ja piippa,
yksin ja erikseen,
tarpeita - vaivoja säästämättä.
Tasalaatuisesti.
Sitä vaan pysähtyy.
Eikä äkkää lähteä pois,
jatkaa matkaa.
Kaikki on tummanpuhuvan vuolteen taidetta.
Kirpakassa pakkassäässä se paneutuu kauneuteen;
kehkeytymättä ehtymätön vuolas uoma hengittää,
kuorruttaa samalla koko seudun
alvariinsa muuntuvaksi lumoavaksi pitsirunoksi
johon silmä sattuu ja pidättää.
Se ottaa haltuunsa kulkijan liikkeen,
loihtii taian. Hallitsee - juovuttaa.
Heläjää ajussa Konevitsan kirkonkellot.
Oh-show-tah hoi-ne
Luontoa hellivää, kaunista kerrontaa. Soi kauniisti ja loihtii hienon talvisen kuvan verkkokalvoille.
VastaaPoistaJoskus sitä on sattunut juuri tuollaiselle paikalle, joka mykistää ja salpaa hengen.
Pehmyt piirrolle:
VastaaPoistaKiitän.
Tuo kuvaus on Suttesjohkalta - Sulaojalta, saamelaisten pyhästä lähteestä virtaavasta.
Pitsihumala.
VastaaPoistaUusi sana. Todeksi tuli. Kauneus on kaikkeus. Tällä juovutuksella - kaamosta päin.
Voi että, olisipa täälläkin jo pitsihumalat, sait sen kuulostamaan niin kauniilta! Pakkasta ja lunta on ikävä!
VastaaPoistaLastulle:
VastaaPoistaPitsihumalasta ei tule krapulaa vaikka sitä kuin nauttisi.
Nanalle:
Kyllä tulee vielä napapiirin tienoollekkin kun oikea talvi saa.
Meillä pientä pakkasta on ja luntakin jokunen sentti.
Taidolla nyplättyä pitsiä!
VastaaPoistaRaumalla oisvat kateellisia moisesta taideteoksesta.
Täälläpäässä tuota on havaittu ainoastaan sulatusta kaipaavassa pakastimessani...
Arjaannelille:
VastaaPoistaSanos muuta, kyllä tuolle inimiskäsi häviää. Uniikkia.