MUTKiTELLEN
Harsuisen linnikon alla
kirjaviin vuodenaikoihin sonnustautunut
jättiläiskäärme mataa mutkitellen,
väsymättä, ehtymättä kohti hyistä merta;
matkansa päätepistettä,
aloittaakseen päättymättömän kehänsä.
Ystävällisenä, anteliaana, vilvoittavana,
sanoja kirvoittavana elämän eliksiirinä
muun työnsä ohessa;
se sihisee ja kihisee, solisee ikuista oodiaan sille
joka vain haluaa kuulla.
Aikain alusta saakka se on niin elänyt,
nähnyt paljon;
enemmän kuin yksikään mitättömistä ihmisrievuista,
jotka uteliaina yrittävät päästä perille
wiimeisen jääkauden jälkeen tapahtuneesta,
puhumattakaan siitä mitä tapahtui sen aikana
ja sitä ennen.
No mitä sitten?
Harsuisen linnikkonsa alla
tämä vaihteleviin vuodenaikoihin verhottu
jättiläiskäärme mataa yhä vaan mutkitellen.
Ihmiset - ne elävät äyräällä, kuulevat virran laulun,
kuolevat sitten pois.
Harsuisen linnikon alla
kirjaviin vuodenaikoihin sonnustautunut
jättiläiskäärme mataa mutkitellen,
väsymättä, ehtymättä kohti hyistä merta;
matkansa päätepistettä,
aloittaakseen päättymättömän kehänsä.
Ystävällisenä, anteliaana, vilvoittavana,
sanoja kirvoittavana elämän eliksiirinä
muun työnsä ohessa;
se sihisee ja kihisee, solisee ikuista oodiaan sille
joka vain haluaa kuulla.
Aikain alusta saakka se on niin elänyt,
nähnyt paljon;
enemmän kuin yksikään mitättömistä ihmisrievuista,
jotka uteliaina yrittävät päästä perille
wiimeisen jääkauden jälkeen tapahtuneesta,
puhumattakaan siitä mitä tapahtui sen aikana
ja sitä ennen.
No mitä sitten?
Harsuisen linnikkonsa alla
tämä vaihteleviin vuodenaikoihin verhottu
jättiläiskäärme mataa yhä vaan mutkitellen.
Ihmiset - ne elävät äyräällä, kuulevat virran laulun,
kuolevat sitten pois.
Oh-show-tah hoi-ne
Vähän niinkuin Ourobouros tuo tuollainen päättymätön käärme.
VastaaPoistaMIelenkiintoinen näkökulma.
VastaaPoistaPisaralle:
VastaaPoistaAKKURAT, juuri sitä halusin kuvata. Elämää ja kuolemaa sekä eroamista ja yhdentymistä.
Sitähän se on; joki, (virta, rauma kymi, eno) se elää syömällä itseään. (periaatteessa)
Ainolle:
VastaaPoistaMutta hyvin looginen:
Tuntureilla sataa, sade valuu puroina alas, kerääntyy joeksi joka valuu lopulta mereen, haihtuu höyryksi ja sataa tuntureille.
Täydellinen Ouroboros.
Pidin kahden ensimmäisen säkeen maalailevista kuvista, mutta löytyihän sieltä lopuksi elämän viisauksia - Susi on aina Susi.
VastaaPoistaIlona Tammelle:
VastaaPoistaHieno juttu kun löysit jyvän. Susi on aina Susi.
Uhkasi virtauskuvasi jäädä väliin. Ei jää(ty)nyt.
VastaaPoistaÄyräällä elämme, kuulemmeko?, joskus kuitenkin kuolemme, mutta mehän olemme joki ja jatkumme sen jälkeenkin.
VastaaPoistaIkuista matelua ja sihinää läpi linnikoiden. Ääretön matka.
VastaaPoistaHelanes'lle:
VastaaPoistaMihinkä väliin? Ovenko?
Keijo Nevarannalle:
Osa kuulee, osa ei. Se näkyy elämän laadussa. Ja me olemme joki.
Arleenalle:
Ääretön, sitä juuri se on. Se vaan pitää nähdä.
Linnikko onkin minulle aivan uusi sana, sointuva sellainen. Tässä tuli kyllä monipuolisesti virran ominaisuuksia:)
VastaaPoistaIhmisen aika on pisara virran juoksuun verraten. Hän kulkee hetken virran mukana.
VastaaPoistaNapshti minuun: -kuulevat virran laulun,
kuolevat sitten pois.
Hilbertille:
VastaaPoistaLinnikko eli huntu. Kaipa samoja ominaisuuksia löyty myös Aurajoesta.
Aimariille:
Niin se menee jos viitsii vain katsoa.
Hyvä, että tuli tuo linnikon suomennus, meinasin sitä juuri ihmetellä. Elämän jatkumo näkyy tässä runossa.
VastaaPoistaJl'lle:
VastaaPoistaSuomennus??? Iän wanha sana. Toki kiitän. Tänksis!
Jälleen kerran tosi mielenkiintoinen ja hieno runo. Runojasi on mukava lukea kun samasta runosta löytää jatkuvasti jotain uutta kun sen lukee uudeleen. (Tuo kuullosti vähän hölmöltä mutta en paremminkaan sitä osaa nyt selittää)
VastaaPoistaRaunille:
VastaaPoistaTänksis Rauni. Hyvä että joku jaksaa niitä kelata. On totta että kirjoittaessa niihen tulee piilotettua usein kaikenmaailman jippoja.
Hyvä tunnelma. Ihmiselon katoavaisuus on tässä runossa jotenkin hyvä ja lohdullinen ajatus.
VastaaPoistaTuli mieleen, että ehkä olemme kaikenkaikkiaan ulkopuolisia tarkkailijoita - tietysti luullen itseämme tärkeiksi-.
VastaaPoistaKiitos viestistäsi! Osaan arvostaa sitä tietäen, että olet kiireinen. Onnittelut Harmaasudelle ja "akalle"!!!
Demetriukselle:
VastaaPoistaKiitän. Tosiasioita ei ole syytä kieltää, on nähtävä ne voimana.
Utukalle:
* Tarkkailijoita kyllä, mutta harvoin näemme, olemme kadottamassa sitä kykyä sitä mukaa kun erkanemma luonnosta.
* Kiireinen, minä joutava ukuli? Noo aikansa vie ennen kuin se tuuli tulee mistä puhuit, vai tuleeko. Ei sitä kukaan tiedä, mutta jonakin päivänä ehken...
* Onnitteluista kiitämme. Ota meidän piikkiin tupla-lasillinen jotain bourbon whiskyä ja maksa itse.
Minä olen sellainen virran vangitsema ja vetehen tuijottaja, että katselin ja kuuntelin kauan käärmettäsi. Viisaita se kertoi elämästä ja kuolemasta, turhasta ja tärkeästä, ihmisen pienuudesta.
VastaaPoistaMikään ei täällä ihmisten maailmassa, eikä edes blogistaniassa, ole pysyvää, ei edes bloginimi. Menetin omani kiistan vuoksi, eikä minusta ollut riitelijäksi, siksi olen nyt unis. En tiedä tunnistitko uudessa blogissani käydessäsi. Hienon kommentin, RUNON, kirjoitit ja olin aivan liikuttunut vaivannäöstäsi.
Kiitos sinulle, terveisin (Uuna) unis
Unis'lle:
VastaaPoista* Niin, pienuudesta. Ja entä sitten kun edes halua kuulla virran laulua??
* En heti tunnistanut ja vasta nyt varmistui kun kerroit. Siis blogin nimestä kiista.