maanantai 19. lokakuuta 2009

SiViSTYKSESTÄ TURHUUDEN WALTAKUNTAAN


SiViSTYKSESTÄ TURHUUDEN WALTAKUNTAAN

Lokakuu kääntyi voiton puolelle. Lumet oli tullu ja lumet oli menny. Niin kuin arvata saattoikin. Jänkä oli kuitenkin sen verta rapsahtanut jäähän, että osan matkaa se kantoi - kuivemmat osat. Ilmiselvä suo oli kuitenkin vielä oijustamaton paikka. Kotiin lähtöä silmällä pitäen. Niitä pitäsi vältellä mahdollisuuksien mukaan, astua kuivia maita pitkin.

Piekka-Anselmi heräili aamutouhuilleen normaalisesti, ennen sianpierasua. Vaki homma, oli tehnyt niin jo iät ja ajat, eikä se enää siitään tekemällä parane, hyvin pitkälti aikuinen ukon ryötti. Ei parane, ei vaikka kuin olisi terveystieteet ison harppauksin edenneet kolmenkymmenen vuoden aikana.

Miten hyvä voi enää siitään parata - kehveli? Jos iniminen on ollut terveyden perikuva siitä lähtein kun alkoi omia eineksiään kitaansa lappaa, semmoisia jotka maistuvat suussa hyvältä. Semmoisia jotka antavat aistinautinnon, tyytyväisyyden- ja kylläisyyden tunteen kunnon toviksi. Niin että suoli ei ole kurnimassa heti puolenpäivän yli päästyään.

Ei siitä mihinkään pääse, jotain mätää täytyy järjestelmässä olla
kun inimiset sairastuvat entistä herkemmin, entistä useammin, vaikka käytettävissä on wiimeisin tieto, kalliit ihmelääkkeet, terveelliset ruuat, elämäntavat, runsas liikunta, kevyempi työ ja mitä kaikkea siihen kuuluukaan - nykyelämään? Katto päänpäällä, wiimeisimmät viihdykkeet, seksielämä kunnossa, samoin parisuhteet sun muut. Tosin velkasuhde taitaa aika monella olla nurinkurinen, sekö siinä rassaa?

Noo, toisaalta velkasuhde on suurimmaksi osaksi silkkaa omaa tyhmyyttä, hengissä olemiseen ja pysymiseen kun ei kyllä tarvitse tehdä velkaa sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta mukavuudenhalusta kyllä, laiskuuden takia myös ja jos Narkissoksen tauti tahi silmitön ahneus on vaivoina, niin tietty silloin, semmoisissa tapauksissa kyllä. Ilman muuta. Siis velkaa. Joutuu tekemään.

Kaikenlaista kerkesi ja ehti humeetissa Piekka-Anselmilla pyörähtää sillä aikaa kun sikanautaa purkillisen lappoi puukonkärjellä kitaansa, joka toisen haukkapalan ollessa voilla kuorrutettua ruisvanikkaa.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Eineet olivat melko vähissä, vain perusvarasto enää koskematta. Hiillosmakkaraa ei ollut ollut enää pariin kuukauteen, palvattu siankylki oli loppunut reilu kuukausi sitten ja kananmunatkin pari viikkoa sitten. Sen jälkeen päiväruuaksi vain kalaa: keitettynä, paistettuna ja palvattuna. Pannussa ja laatikossa tai kattilassa.
Pottuja milloin milläkin tavalla, muttei soseena, siihen oli Anselmi liian laiska
vaikka muuten kyllä ruoan perään hakki.

Aamuisin sikanautaa ja brassihärkää vuoron perään voin ja vanikan kera.
Brassihärkää oli kenkännyt muudan Susi. Se oli tiennyt ja tuonut sitä Ruotsinmaalta, Haapakaupungista ja hyvää se oli, ei moittimista lain.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Tälle päivälle olisi verkkojen puhdistus ja ripustaminen tuultumaan ja sitten liiteriin hämärissä - odottamaan uutta tulemista.
Siihen jossakin välissä tahi rakosessa veneen kumous ja rantteen talvikuntoon saattaminen
vaikkei siinä kummosia laittamisia ollutkaan - silti.

Sitten päivän päälle tupa ja ilta-ateria, kirjallinen inventaario elintarvikkeista takin rintataskuun, sekä toinen lista nippeleistä ja nupeista, kaiken maailman pikkuasioista joita pitäisi haalia talven aikana kauppareissuilla.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Piekka-Anselmin päivä kului suunitelmien mukaan suuri piirtein, niin kuin oli itsensä kera sopinut, jyrkempää sanaa ei tarvinnut käyttää muussa kuin venettä telutessa kun se kerran luiskahti silkkaa huolimattomuuttaan pukin päältä. Vahinkoa ei tullut kun yhden ruokottomuus-litanian verran.
No, sillä samalla manauksella karkotettiin papit ja Belsebuubit niiltä rantteilta ja tanhuvilta samalla kertaa kun tuli puhallettua suurimat paineet ilmoille. Kulutushömpötykseen palaaminen, se luo paineita yksinkertaisellekkin inimiselle.

Päivä kallistui ehtoolle ja pihapiiri hiljeni, sisällä ruodittiin päiväseksi wiimeinen palvattu harri ja se oli siinä - tämä syyskesä. Nahkapussissa joka kamusi triippusmattoon ja alkoi ajatella suuria ajatuksia.

Seuraava aamu oli niin tavallinen kuin vain voi olla. Ei mitään mainittavaa. Ei mitään erikoista. Ovi hakaan ja luuta ovelle. Luukut akkunoihin, reppu selkään ja matkaan. Suolakalatiinut sitten kelkalla lumien tultua.

Täältä tullaan - Turhuuden waltakunta!



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ystävällesi!
........
Illuusion menettämiseen yhdistyy aina jonkin totuuden saavuttaminen.

6 kommenttia:

  1. Huomenta,
    Näin se juuri menee tietää myös itähelsingin kasvatti (ei koskaan Lapissa käynyt)
    ja tuoreessa muistissa 104 vuotiaaksi eläneen Arvo Ylpön toteamus: Mikä maistuu hyvälle se on terveellistä.
    Kirjoitat hienosti Oh-show-tah Hoi-ne-ne-Kivi !

    VastaaPoista
  2. Melitalle:
    Huomenta-huomenta ja kiitokset!
    Arvo Ylpöllä oli hyvä tieto asiasta ja maku myös.

    VastaaPoista
  3. Kauhea pettymys kun Pee-Aa antoi talven tullen periksi ja lähti ihmisten ilmoille. Tuntuu että tuollaisen sankarin pitäisi viettää kairassa läpi vuoden.

    VastaaPoista
  4. Demetriukselle:
    Saattaa olla että meni vain käymään kaverinsa luona Lumotussa maassa

    VastaaPoista
  5. Voi, ei kai Piekka-Anselmi jätä sentään meitä koko talveksi?

    VastaaPoista
  6. Anskulle:
    Jo vain siinä taitaa niin käydä. Saapas näkee mitä kenkä tekee.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi