METSÄKANA
Jotakin posetiivariakin pitkästä aikaa, vaikka lumesta on enää rippeet jäljellä. Hiiteen nyt myös tästä jutusta komeljanttarit, hämäränhenget, rötösherrat ja heimon kassalle pesänsä tehneet politikka-ketkut.
Ensimmäiset, lupaavat merkit, todella valoisat, havaitsin joskus syyskuun puolivälissä Ailigastunturin Skalon Juoccan kurussa kun olimma siellä ihastelemssa maaruskaa.
Kurun ahteella istuskellessamme näin kaksi riekkoparvea lähes yht'aikaa. Molemmissa oli seitsemän yksilöä. Ei, ei, kyseessä ei ollut sama parvi koska toinen pesua pyrähti Sulaojan suuntaan ja toinen Karigasniemen, lähes peräkanaa oli startti ja kiihdytyksen aikainen paheksunta.
Niillä oli varmaan ollut kokoontumisajot tai marjastustalkoot siinä liepeillä, koska siinä oli aika reippaasti mustikkaa ja kaarnikkaa lyhyessä varvusa tarjolla.
Olimme kyllä jo Ukonjuhlan tienoilla hokanneet yhden pesän niillä tienoilla, mutta siihen ei voi luottaa, sillä ketut tai kaarneet saattavat hyvinkin verottaa munia. Tuhota jopa kokonaan - napata hautovan emonkin (repo). Kettuja on alueella runsaasti.
Muutama muukin paikallinen tuttava on kertonut huomanneensa riekon suvulla (Lagopus) liikekannallepanoa eri puolilla Tunturi-Lappia liikuskellessaan.
Saattaa olla että laji vielä elpyy, mikäli pyyntimiehet malttavat pitää mielensä muutamia vuosia. Eihän tuo pahaa tekisi omassakaan padassa ja suussa mutta nyt pitää niiden antaa olla "happamia" jonkun vuoden.
Alkuviikosta sitten tuli vieläkin iloisempi yllätys. Aivan talviruokintapaikkamme läheisyydestä, noin kilometrin päästä huomasin riekon jäljet lumessa. Ensin en ollut uskoa silmiäni, luulin että korppi tai vares siinä olisi tallonut kuolpunan rikkumatonta pintaa.
Kun sitten läksin niitä seuraamaan niin riekoksi tekijä sitten lopulta valmistui, oli pysähdellyt einehtimään koivun silmuja matkallaan.
Parisensataa metriä tallusteltuani "syyllinen" pomppasi lentoon ja tervehti häiritsijöitään huutamalla "kopek-kopek - ka-ka-ka-ka!"
Eipä tuo pitkälle lennolle innostunut, sadan metrin päässä jo keksi sopivan paikan ja tuiskahti lumiseen kuolpunaan jatkamaan puuhastelujaan.
Kamera pysyi tietenkin visusti taskussa. Tietenkin. Mitä sitä tyhjää kädessä pitämään, saataisi joutua kuvan ottamaan. Tämä on tätä.
Siinäpä onkin tälle vuodella havaitut kanalinnut. Kiirunoista ei mitään havaintoa, vaikka useammallakin tunturilla tuli kuitenkin käytyä. Metsäkanalinnuista nyt puhumattakaan.
OobS!
Pyyn poikueen olin uneuttaa. Tämä epelilauma pyrähti lentoon erässä Pielaveden saaressa elokuun loppupuolella mökkireissulla. Olivat vissiin menoissa jonnekkin pitoihin.
Päätän lähetykseni tähän.
Jotakin posetiivariakin pitkästä aikaa, vaikka lumesta on enää rippeet jäljellä. Hiiteen nyt myös tästä jutusta komeljanttarit, hämäränhenget, rötösherrat ja heimon kassalle pesänsä tehneet politikka-ketkut.
Ensimmäiset, lupaavat merkit, todella valoisat, havaitsin joskus syyskuun puolivälissä Ailigastunturin Skalon Juoccan kurussa kun olimma siellä ihastelemssa maaruskaa.
Kurun ahteella istuskellessamme näin kaksi riekkoparvea lähes yht'aikaa. Molemmissa oli seitsemän yksilöä. Ei, ei, kyseessä ei ollut sama parvi koska toinen pesua pyrähti Sulaojan suuntaan ja toinen Karigasniemen, lähes peräkanaa oli startti ja kiihdytyksen aikainen paheksunta.
Niillä oli varmaan ollut kokoontumisajot tai marjastustalkoot siinä liepeillä, koska siinä oli aika reippaasti mustikkaa ja kaarnikkaa lyhyessä varvusa tarjolla.
Olimme kyllä jo Ukonjuhlan tienoilla hokanneet yhden pesän niillä tienoilla, mutta siihen ei voi luottaa, sillä ketut tai kaarneet saattavat hyvinkin verottaa munia. Tuhota jopa kokonaan - napata hautovan emonkin (repo). Kettuja on alueella runsaasti.
Muutama muukin paikallinen tuttava on kertonut huomanneensa riekon suvulla (Lagopus) liikekannallepanoa eri puolilla Tunturi-Lappia liikuskellessaan.
Saattaa olla että laji vielä elpyy, mikäli pyyntimiehet malttavat pitää mielensä muutamia vuosia. Eihän tuo pahaa tekisi omassakaan padassa ja suussa mutta nyt pitää niiden antaa olla "happamia" jonkun vuoden.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Alkuviikosta sitten tuli vieläkin iloisempi yllätys. Aivan talviruokintapaikkamme läheisyydestä, noin kilometrin päästä huomasin riekon jäljet lumessa. Ensin en ollut uskoa silmiäni, luulin että korppi tai vares siinä olisi tallonut kuolpunan rikkumatonta pintaa.
Kun sitten läksin niitä seuraamaan niin riekoksi tekijä sitten lopulta valmistui, oli pysähdellyt einehtimään koivun silmuja matkallaan.
Parisensataa metriä tallusteltuani "syyllinen" pomppasi lentoon ja tervehti häiritsijöitään huutamalla "kopek-kopek - ka-ka-ka-ka!"
Eipä tuo pitkälle lennolle innostunut, sadan metrin päässä jo keksi sopivan paikan ja tuiskahti lumiseen kuolpunaan jatkamaan puuhastelujaan.
Kamera pysyi tietenkin visusti taskussa. Tietenkin. Mitä sitä tyhjää kädessä pitämään, saataisi joutua kuvan ottamaan. Tämä on tätä.
Siinäpä onkin tälle vuodella havaitut kanalinnut. Kiirunoista ei mitään havaintoa, vaikka useammallakin tunturilla tuli kuitenkin käytyä. Metsäkanalinnuista nyt puhumattakaan.
OobS!
Pyyn poikueen olin uneuttaa. Tämä epelilauma pyrähti lentoon erässä Pielaveden saaressa elokuun loppupuolella mökkireissulla. Olivat vissiin menoissa jonnekkin pitoihin.
Päätän lähetykseni tähän.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tyhmä kysymys, mutta mitä ovat kaarneet?
VastaaPoistaAmalialle:
VastaaPoistaAmalia-armas, korppeja ne ovat kaarneet
aivan kuin kotka on kokko.