keskiviikko 30. syyskuuta 2009

OTAN PUNAiSEN


OTAN PUNAiSEN

Eilen meille tuli selväksi, nyt teille samoin,
että entuudestaan tuttu syys kehkeytyy
taas kerran sulan, pehmeän maankamaran ylle
valmistamaan elämää valkean vällyn alle.

Rapsakka pakkanen.

Kirsi rapisee anturan alla, teen kartoitusta kuolpunassa,
Otan kaksin käsin rungoista ja varistan.
Marjat poukkoilevat lierin kautta maahan,
hamuan ja maistan punaista ja mustaa.
Jäässä molemmat; otan punaisen.

Vaikka kuinka yrittäisin parhaasta tahdostanikin,
on vaikea ymmärtää talven yllättävän.
Sehän aloittaa silminhavaittavat valmistelut
jo elokuun lopulla,
puuhastelee samaa koko syyskuun, osin lokakuunkin.

Antaa muutamia koevedoksia;
värjäilee lehtiä ja ruohonkorsia,
maalailee huurteilla alisia mantuja,
hyydyttää letot ja lätäköt riitteeseen
saadakseen luomakunnan havahtumaan.

Hätistääkseen höppänimmätkin siipiniekat
joko muuttomatkalle
tai suojaisampia tiluksia hakemaan; syys.


Oh-show-tah hoi-ne


4 kommenttia:

  1. Upea kuva taas, haikea. Mutta mitä variksenmarjoja putoaa puusta kun sitä ravistaa?

    VastaaPoista
  2. Unalle:
    No kaunista oli, mysö tunturin kupeet mutta kaikki ei mahdu samaan kuvaan.

    Pehmyt piirrolle:
    Joka syys, jo vuosituhansia.

    Meripilvelle:
    Tänksis Meripilvi. En puhunut puista vain rungoista, mutta joskus puuta pudistaessa varikselta putoaa marja. Joskus mustakin.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi