tiistai 29. syyskuuta 2009

ANNAN PERiKSi


ANNAN PERiKSi

Puuskainen tuuli kiljahtelee kuin kiimainen hirvi
alastoman viidan tiheissä piiloissa.
Kahlaa loppumattomien jänkien pounikoissa
ja rypistää lompolon tyventä pintaa.

Pöllyttää syksyn kuolleita lehtiä kurujen siiloissa.
Kiitää ylös vaaran rintaa ja pujahtaa toista alas
ja sama ruåtsiksi.
Ja päinvastoin.

On ottamassa otetta puhuri,
pureutumassa pistävin hampain ajan merkkeihin kiinni.

Vaihteleva sää:
Sataa ja paistaa, sitten paistaa ja sataa.
Annan periksi, lyön paistin uuniin
ja käyn pitkäkseni kirjavalle raanulle
odottamaan sitä joka ennättää pirttiin nälkäisenä.

Tunnissa havahdun torkuista,
sallin viehkeän tuoksun tukkia nokkaan.
Uuni purkaa hyvää oloaan, koko tupa tuoksuu paratiisilta.

Vajoan uudelleen rajatilaan,
pujottelen povitaskusta veitsen,
toisesta haarukan,
leikkaan aimo lohkareen ilmaa
ja alan syödä ihastellen.


Oh-show-tah hoi-ne


4 kommenttia:

  1. Anskulle:
    Tänksis! Kuva on jonkun joskus ottama, jostakin Huitzin Nevadasta, minä vain fixasin ja rajasin siitä tähän tarvittavan palasen. Siksi kuvassa tunnus Wolffix.

    VastaaPoista
  2. On hieno maisema, ja hieno kuva.

    Nykyaikaisen kiertokirjekiusan modernimpi versio, eli blogihaaste singahti meikäläiseltä teille. Pahoittelen:) http://roomeri.wordpress.com/2009/10/02/686/

    VastaaPoista
  3. Roomerille:
    * Tänksis vaan Roomeri. Niin kuin jo yllä kerron, kenen lie.
    * Käynpä vilkasemmassa blogihaasteen.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi