NÄEN PUNAiSTATeen matkan tulevaisuuteen,
syksy on riipinyt siellä viimeisetkin lehdet puista,
lävistänyt ne pihlajaisiin haravanpiikkeihin
syyssiivouksen hässäkässä.
Ne ovat kuulemma parhaat virkaan - pihlajaiset piit,
siinä missä tuominen luokki,
sanoi muudan valkopartainen mies menneisyydessä.
Uskon häntä, tunturin kuve on tyhjä, maaruska enää;
yllä kiirunoiden parvet yhtyvät häirittyinä,
metsästys alkoi tänään.
Tila talven tulla on valmis liki - tuuli herää,
kerää voimiaan pohjoisella merellä,
perää lupaa ylittääkseen rannikon jyleät kalliot.
Viitteitä siitä on ilmassa, suunta on oikea, lämpötila vakio
ja nopeus ylittää sen kynnyksen,
sen jossa järki pyytää päästä sisälle vaikka sieluun.
Kotiin palattuani vilkaisen sanomalehden kuolinilmoitukset
ja huomaan eläväni yhä.
Lähetän kurjille nootin,
jos niiden kuoroharjoitukset
alkavat tänäänkin yhtä varhain.
Sianpuolukan lehdet ovat edelleen helakanpunaiset.
Oh-show-tah hoi-ne
Aamuisin on mukava lukea uusi postaus sieltä ylhäältä. Tunnelmia ja tuumailuja. Tämäkin oli tosi upea runo.
VastaaPoistaPunaiset lehdet kuin lilja, hieno.
Punainen tässä runossa tuntui varoitusvalolta - punaista väriä silmissä, kiirunoiden hälytysäänet korvissa. Talvi on tulossa.
VastaaPoistaKiitos
Pehmyt piirrolle:
VastaaPoistaOn mukava kuulla mukavia asioita.
Reinelle:
Nooooo, siihen suuntaan - suurin piirtein. Olet hyvä.
Ah, tätä maalailua, mutta ei vakavalla naamalla kuiteskaan, koskaan.
VastaaPoista"Kotiin palattuani vilkaisen sanomalehden kuolinilmoitukset ja huomaan eläväni yhä."
Hahaa, tämä vitsi on näemmä lähtenyt lentoon, kuulin sen joskus vuosikymmen sitten ekan kerran. Sinä olit kyllä osannut pukea sen hienoon, freesiin asuun!
Uskoivatko ne kurjet?
Minä en vielä millään malttaisi tehdä tuota matkaa tulevaisuuteen. En haluaisi huomata syksyn värittämiä lehtiä, kuinka kauniita sitten ovatkaan. En nähdä kurkiauroja. Mutta unissani sitten valtavan kurkiparven näin. Ei kai syksyltä pysty pakenemaan.
VastaaPoistaOho, en ole mikään runojen kirjoittaja, mutta tekstisi sai minutkin melkein runolliseksi. :)
Kutuharjulle:
VastaaPoista* Täällä ei ole kukaan toppuuttelemassa, se on ihanne tola.
* Useimmat sanat ovat usein käytettyjä, itse rakastan harvinaisempien sanojen esiintuomista.
* Kyllä, kurjet uskoivat. Kemijärvellä oli tavattu n. 6000 Kurkista.
Anskulle:
* Mitä enemmästä luovut, sitä enemmän saat tilalle. Usko vaan. Jos et - niin kokeile.
* Runot ovat vain sanoja itselle mieluisassa järjestyksessä.
Kävin täällä pitkästä aikaa. Kerron vain iloni siitä, että vihdoinkin pääsen lähtemään pohjoiseen. En toki ihan sinne asti, mutta Lappiin kuitenkin.
VastaaPoistaObeesialle:
VastaaPoistaMukava kuulla tuollaisia uutisia, Kiitos kommentistasi.
Ihana runo, ystäväiseni. Punainen minulle lempeä leiskuu, maaäidin huolenpitoa tarjoaa, toivoa ja uskallusta tulevaan. Varoitusko? Ehkäpä, rohkenetko elämän tarjoukset vastaanottaa? Hyvää syksyä Kulkijani, etpä vieraillut ole, eipä katseesi vuoteeni äärellä väristyksiä iholleni saanut.. Ymmärrän kyllä, katselet lempeä lämpöistä, hyvää niin!!
VastaaPoistaTerveisin Etelän hukka
Eve1v'lle:
VastaaPoistaTänksis!
* olen jo rohjennut - tarjouksen ottaa.
Syksyä toivotan, hyvää, myös sinne jonnekkin.