...HYiN KEiTETYT POTUT

...HYiN KEiTETYT POTUT

Aika kuluu, mitään ei mahda, ajan ratas pyörii tasaista tahtia. Korkeintaan sitä voi hidastaa heittäytymällä mitääntekemättömäksi, niin vermiksi ja tekemättömäksi että laiskatkin tulevat siitä kateelliseksi.

Joku ilkiömielinen munkki eli miehenpuoli on muinoin todennut että jos jättää naiset, viinin ja laulun, niin ajan kuluminen selvästi hidastuu. Noo - ikää ei ehkä kerry sen enempää näillä näkymin, mutta loppuelämä, se saattaa hyvinkin tuntua pitkäveteisemmältä. Jo vain se saattaa olla nuin, mene ja tiedä.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Noita tuumaili Piekka-Anselmi odotellessaan reeskojen kypsymistä savupöntön alle asettamansa tulen äärellä, itse salvamansa laavun katon alla. Laatuluokan triippusmatossaan.

Se oli Anselmin mielipaikkoja, siitä saattoi oikeaan asentoon kampeamalla nähdä selkosen päässä kiiluvat tunturien laet, aukean jängän ja kaiken liikkeen mitä siellä harvakseltaan sattui olemaan.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Suosikkipaikka se oli, koska siinä lojuessa humeetissa alkoi kiertää willejä ajatuksia. Oikeastaan voisi sanoa, että siinä oli jokseenkin turvallista karkuuttaa mielikuvituksensa lentoon ja entoon.
Kukaan ei tullut sanomaan että syti, ajattelet väärin! E-hei! Triippusmatossa saattoi ajatella huoletta vaikka sitä että tuleeko suomalais-ugrilainen heimo enää ikinänsä tolkkuihin ja savustaa syöpäläiset iholtaan, nitistää ne pois päiviltä.

Ahneudella ja vallanhimolla kun ei tuntunut olevan enää mitään ylärajaa eikä häpyä. Päinvastoin, häpeämättömästi käyvät ja pystypäin, kelmit selittämään ja vähättelemään kiinnijäämisiään heimon kassasta anastamistaan.

Olipa triippusmatossa kerran jo sitkeästi päässä pyörinyt ajatus siitä että warminta olisi kai käydä perumassa sotilasvalansa, ettei vaan tarvitsisi yllättävässä tilanteessa osoittaa pislarin piipulla omia. Meno näyttää olevan kypsymässä siihen suuntaan, että pian roistosakille yritetään sakinhivutusta.
Näennäisdemokratiassa kun kaikki on mahdollista; naapurin nouseminen naapuria vastaan.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Herkullisia tuoksuja pöllähteli savustimen raosta. Oikein veden kielelle saattoi tällainen verkkaan miehen ruoanlaitto. Tässä ei hosumalla tule lasta ei paskaa.

Piekka-Anselmi oli wanhan liiton miehiä. Heti perattuaan oli ripotellut kevyen merisuolan reeskojen sisäpinnoille ja sillä suolauksella pärjäsi.
Tulen teki, mutta hauraan ja kepiän, juuri ja juuri elossa olevan. Eihän pönttö mikään paistouuni ollut. Reeskan piti säilyä mehevänä, kosteana herkkupalana aina syömiseen saakka.

Toinen, länsirajan tapa oli savustaa siika kuivemmaksi kovemmassa löylyssä ja sitten kastaa jälkikäteen "salaiseen" suolaliuokseen. Kyllähän se suolautui, ei siinä mitään, mutta kalan lihakset olivat kuivempia. No se sentään on vain makuasia ja siitä ei ketään ammuta. Vissiin.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Läskipalat valahtelivat silmille vaikka torkahtaa ei passannut, oli vahdattava syötävää.

Lopulta Piekka-Anselmi kopeutui ja kampesi matosta alas. Lipaisi kielellä suupieliään ja käännähti pöntölle, avasi ja kiskoi ritilällisen höyryäviä reeskoja pölkynpäälle ja kävi kursailematta atrialle.
Hyvää oli, eipä siinä kauaa mennyt kun yksi ritilällinen oli kuorittu ja jauhettu käkättimen kautta mahalaukun puoleen.

Niin kuin jokainen edeskäypä tietää, reippaasta lämpimän kalan syömisestä aiheutuu semmoinen mukava, jäseniin käyvä raukeus. Väenväkisin pakkaa silmäluomet lumpsahtelemaan, jalat ja kädet muuttuvat lyijynraskaiksi, selkäpii heittäytyy keitetyksi makaroniksi ja kaipa se valahtaisi pakaroiden väliin ellei pää sitä hartioilla pidättelisi.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Niinpä Piekka-Anselmikin aikansa siinä nuotion lämmössä sinnitteli, pani vastaan, mutta - ei se auttanut, Ahtolan asukeilla on niin mahtava taika että sitä vastaan on turha vastaan panna. On vain nöyrryttävä.
Niinpä Piekkakin lopulta nakkasi pari paksumpaa pökköä tulelle ja kampesi takaisin triippusmatolleen.

Hetken päästä jo kuului kevyitä puhahduksia, sitten: "Wi*un hyin keitetyt potut" ja sen perään runsasta kuorsausta.
Elämä jatkoi verkkaista rataansa kaikessa rauhassa lähes koskemattoman luonnon keskellä ja kaikilla asianosasilla oli hyvä olla.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Piekka-Anselmin kaikki osat tässä:

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ystävällesi!
........
Tyhmyys on kallio, joka vankkumatta seisoo, vaikka Järjenmeri heittää aaltojaan sen otsaan.