PUOLiSULANEET

PUOLiSULANEET

Yhdeksäntoista metriä tuulta luvassa suolavedeltä;
sitä yhä polttelevana saattaisi parahultaisesti
oleskella porstuan kaiteeseen nojaamassa,
puhaltamassa posket lommolla imaistuja sätkähäkiä
enteilevän hilpeään ilmaan.

Puolipitoisena nyt kuiten - ilman savua -
muutoin kyllä samoilla wanhoilla asetuksilla,
mutta sitä silti osaa katsoa
kun yksinäinen haituvainen tanssii suruvoittoa;
sitä se pyrypilvestä karkaaminen ennen aikojaan.

Huumaavaa hilluntaa ja killuntaa ilman pyörteissä,
väliin suunapäänä ales,
sitten hurjaa kiitoa ylös - mutta yksin.

Kuni jossain vaiheessa näkymättömissä käydessään
tapaa toisen yltiöpäisen hurjapään;
palaavat huimaa kyytiä käsikädessä - maata päin,
äkkirakastuneina puolisulaneina -
toistensa sisiin kietoutuneina.

Ovat päättäneet yhtyä moniavioliittoon,
aikovat heti maa-arkeen palattuaan perustaa
kinoksen tai nietoksen, jopa palteen - sama se sille -
pääasia että jatkumolle saadaan alku
ja se on puhtaan vitivalkoinen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

Ei ARMOA

Ei ARMOA

Myrsky-yö,
tyrsky lyö pyörivään lasiin,
sisällä silmät säpsähtävät,
ammollens' räpsähtävät.
Siihen ankarana karjuva Jäämeri:
- Ei armoa!

Koneen jumputus nukuttaa,
koettaa hukuttaa sielun duffelin poveen,
unettaa,
ulkona lumettaa täkkiä.
Siihen hurjana karjuva Jäämeri:
- Ei armoa!

Vantit ulajavat,
touveissa tuivertaa,
masto myöntyy taipumaan,
paapuuri kastaa partaansa.
Siihen mielipuolena karjuva Jäämeri:
- Ei armoa!

Koiravahti lyö,
myrsky-yö,
karilla valtava tyrskyvyö,
satamaan palaavan silmä tarkkana.
Siihen raivona karjuva Jäämeri:
- Ei armoa!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

YKSi SiLMÄYS

YKSi SiLMÄYS

Aikaa menee ja tulee,
yks-kaks kauneus laskeutuu hiljaisuuden ylle;
mitään ei ole tehtävissä,
se on vaan siedettävä.

Hyytävä arktinen koskemattomuus
leviää hiljaisuuden kaltaisena aaltona huomenessa
jossa myllerrys on vaiennut.

Valkoisiksi mainingeiksi muuttunut atmosfääri
huimaavaa sineä vasten,
muutama satunnainen piiperrys koskemattomassa;
siinä on koko kauneuden kuvan olennaisuus.

Metristen,
wanhan tien yli kiiruhtaneiden valkeiden palteiden
tämän hetkinen joutilas pysähtyneisyys sijoilleen,
muurautuneena valloittamaansa mantuun.

Siinä on jotain sielua hipaisevaa;
toistaiseksi pysyvää tilapäistä,
muotoon jähmettynyttä totuutta,
hurskaan tuulen halusta olla kuva.

Kaikki edellä,
yhtenä kauniina raikkaana aamuna,
sillä yhdellä tietyllä silmäyksellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

NAPS

NAPS

Ollaan lähimpänä aurinkoa vaikkei siltä vaikuta,
seitsemän kolmekymmentäneljä on tämä hetki;
kourassa sev verta painava mötikkä,
että täytyy olla löysäpäinen - sellainen,
jolla luut niin ohuet kallossa,
jotta tyhmyys suorastaan paistaa läpi - naps
kun lähtee tätä mäkeen raahaamaan, naps.

Niin vain lopulta - loputtomalta tuntuvan -,
vuosikausia kestäneen harkinnan jälkeen
on wanha rullafilmikameranraato hyppysissä. Naps.

Hädin tuskin pysyy,
lienee tehty pataraudasta painosta päätellen.
Naps.

Sillä nyt sitten naps,
kun jääkaapissa säilytetty filmi on ensin
saatu puijattua oikealle tolalle sisuksiin. Naps.

Hyviä kuveja tulee valosta ja hysteriasta,
ne vaan eivät näy - piileksivät latenttina,
kuni joku ne sieltä litkuilla liottaa.
Naps.

Tämä on eksoottisempaa kuin rikikuva.
Naps - vielä yksi - naps.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TOSi

TOSi

Antaa sanatuulen tulla,
puhaltakoon sielunsa puhtaaksi ruokottomuuksia;
kiva niitä on vastaanottavana kuulla,
tiedä vaikka itsekin sortuisi haihattelun kautta
samaa suoltamaan suuna päänä.

Turmeltuneisuus on hyve;
vapautettuna kaikesta riistosta ja sorrosta,
jolla paskiaisten toimesta yritetään kahlita
sanan ja ajattelun vapaa ilmaisu.

Eläköön valheeton runo - kulttuurin sielu -
rietasta puhetta siitä miltä asia silmissä näyttää
ja ääntä koventain - KiRJAiMiA iSONTAiN
kun sama näkyy samana päässä;
suodatinlasit nakattuna hevonkuusen oksalle.

Eivätpä ne sairaat päät tänne tule,
luoteen lanaamalle vesijätölle sormea heristämään;
ponsi hyytyy Sivistyksen rajalle.

Lämpimistä tuulettomista kopperoistaan
jakavat ummehtunutta ainoaa oikeaa,
itsensä myrkyttämää kaasua oman päänsä iloksi,
tavallisten päiden menoksi.

Ensin oli tosi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SAAPAS

SAAPAS

Kaipa se menee tämäkin vuosi,
siinä missä edellinenkin
tai sitä edellinen;
tai joku niistä -
valitkoon itse itsensä.

Niistä yhtä erkomma nostamaan,
tulee ylpiäksi
ja länää muut.

Tuijotellaan merelle,
suolaveden yli ulapalle - aavan taa -,
siellä horisontissa näkyy liikkuvan lammaskatras,
sellainen tummahkon sorttinen;
uhkeahko pullukkainen.

Saapas nähdä ajelehtiiko tälle rannalla
ja alkaa rähmimään räntää
kun ei tuo Pohjan akkakaan saa kiihotettua
itseään hyytävään kiukkuun.

Lempeänä häärii Golf-virran loppujen päällä;
liekkö sivut kipeinä - vaiko ristiselkä,
onhan tuo ristiään jo kantanut vuosituhansia
suomilaisten suussa.

Arktinen hysteria jatkuu ja voi hyvin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

AVOiMESTi

AVOiMESTi

Rannalla taas kerran,
ties jo monennenko paluun jälkeen;
sielu avoimena,
haistimet aistimassa maistellen tuoksua,
sierainaukot ammollaan ahmimassa,
kahmimassa väkevää -
tulvivaa hengen eliksiiriä.

Nokan hormit kiskovat ulapalta virtaavasta
ja luoteen paljastamasta alavasta meren -
valtavan valtameren -
kapean makeaa,
kaiken suolaisen seasta.

Kohinan sylistä leijaileva tuoksu juovuttaa,
kaivaa sielun pintaan,
luovuttaa sen maailman emänsä hoteisiin ehdoitta
ja tasaantuu.

Hengitys laantuu,
kiihko taantuu,
tuntuu taas riemastuttavalta
kun voikin hengittää avoimesti.

Sopii haihatella,
karkuuttaa eetokset hölynpölytykseen,
voi sanoa pahasti hyvästä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KNALLi PÄÄSTÄ

KNALLi PÄÄSTÄ

Kaikessa herran rauhassa,
ei mitään erityistä asiaakaan,
muttei mitään muutakaan,
kunhan vaan katselemisen mieltä tyydyttämässä.

Joka tapauksessa mäelle nousemassa
kun karnes pentele säikäytti;
ankarasti ärähti - särähtäen - lentoon kavahtaessaan,
jos oli löysät suolessa - oitis housuun livahti.

Mistäpä tuon lemmosta arvaa,
että syö atriaansa ison pulterin suojassa
ja tulee puuskuttajan toimesta yllätetyksi.

No ei sentään tämän pahemmasti käynyt;
oli tätä kotimäkenään pitävältä kotkalta
jotain hiukopalaa kai jäänyt
ja sitä suurella hartaudella natusteli ja nokki.

Toinen kerta samalle reissulle,
sillä lähteissä äkin kärkkäästi sähähtäen puuskahtaa
pikkumajakan taa pujahtanut tuulen pirulainen;
tuiskauttaa knallin päästä vierimään bulevardia.

Kylälle ihmisiin päin,
hyvä ettei lempohinen kiskassut koko päätä;
siinä sitä olisikin ollut selittämistä froualle palattua.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HÖNKÄ

HÖNKÄ

Kyllä se tuulla viuhotti,
vaan yritykseksipä jäi vaikka kuin;
siivosi maasta laitimmaisimmatkin irtorippeet.

Nekin lautakasan alle piiloon kykistyneet -
siipispankolleen otti -,
huiskautti ylängölle karaistumaan kiteiksi;
sieltä aikanaan Pohjan akan kyydillä
tulevat naamanahkaa ruoskimaan

Muuten kyllä komeaa soitto,
hormissa ulajointi oli jo sitä tasoa,
että luulin Fältin Kallen jääneen mutkineen piisiin;
tuulenestolunkun läpsytys kuitenkin sai huokasemaan,
vinkka siellä vain oli pyrkimässä pirttiin.

Innostui ulkona välillä sellaiseen mourunaan
jotta tuomiopäivän pasuunaksi froua arvuutti;
sitten huoahti kun vilkkuvalorattori myötätuuleen
rantteelta linkosi lunta ja mourusi pois.

Eipä siinä mitään,
ihan normaalinen talvinen hönkä,
ei mitään erikoista - sitä yhtä ja samaa tavallista.

Näiden hönkien takia ei kannata hyllyille
kuukautta pidemmäksi einettä varata.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KAAMOKSEN VALTAKUNTA

KAAMOKSEN VALTAKUNTA

Viikko seisauksesta,
ei oleellista elpymää sinisessä,
maailma pyörii punattomana;
porot vettyvät nautintoliemeksi revontulilla.

Joku haileaan kellervaan viittaava haituvainen
hyvänä päivänä taivaanpiirillä - horosontin yllä,
ehken - tahi sitten näkimet muistelevat menneitä.

Muuten kyllä sietämättömän ihanan tasainen olo,
isommin ei hytkähdytä mikään,
aika pyörii sen sortin verkkaan,
että on merkittävä erikseen kalenteriin
milloin vuorokausi vaihtui eilisestä huomeneen.

Näitä päiviä ei lasketa mihinkään,
ei kerry mustaa listaa,
sillä sielutonna ei voi tehdä edes ryöttäsyntiä,
tavallisesta puhumattakaan.

Niin on kepiää,
jotta laulaa voisi yhden sanattoman,
tyyten äänettömän virren,
ilman melua ja kolinaa - ilman varjoja ja kaiteita,
vain pelkästä silkasta ihastuksesta vallitsevaan.

Kaamoksen valtakunta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MUKAVAA

MUKAVAA

Onhan se mukavata muita korkeemmalla olla,
vaan työnsä vaivansa päässä sekin ensin;
ylös pitää kamuta lumenviipymien poikki,
oijustaa paljaista paljaisiin.

Varoa samalla siellä täällä jäätyneitä luiskia,
ettei luottaessaan tuiskahda persielleen
ja ala valumaan myötäleeseen.

Lopulta,
puuskutuksen ja ryöhäämisen kera kiirellä;
resupekan näköinen kaarne katselee kauempaa;
höyryveturillako se tuli
kun nuin puuskuttaa - täytyy pitää varansa.

Ottaa siinä alta kulmain pälyillessään varmuudeksi
omilla siipispankoillaan muutaman harjoituslyönnin;
jatkaa sitten sulkains' järjestelemistä.

Mukavalta se tuntuu sielun sokkeloissa
kun pääsee maailmaa katsomaan pahtaan yli;
siellä huilaa - mitähän jos vislaisi...

...eittämättä väittämättä jossain vaiheessa
kuiten puikahtaa mielessä maahanpaluu
ja silloin ketaroiden huoleton heiluttelu kielekkeellä,
se lakkaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SLAAViKYYKYSSÄ

SLAAViKYYKYSSÄ

Tulen kaipuu,
se on kerrassaan kummallinen asia;
siihen kun on kerran lapsuudessaan sytöt saanut,
niin eipä se hevin päästä irti.

No ehken sitten maahan palatessa
jo hellittää kynsiään sielusta...
kaiken muun tähellisemmänkin ohessa.

Siihen saakka kuiten,
lienee aivan tyhjä selitellä kehtuutaan - ei tepsi -
kahta suurempi hinku vaan nousee.

Ei auta tulitarpeiden vähättely,
sää ylipäänsä
tahi muukaan laiskansuonipitoinen perustelu.

Ottaa oitis käyttöön hevi-asetukset;
otsalohkoon kihoaa huumaava tervaksen tuoksu,
käristyvän Huilun tuhdin sielua riipivä ripinä
ja esi-isien vallattomimmat ikiaikaiset tarinat -,
ne saavat ylimääräistä puhtia kiihkeyksiinsä.

Laitapa nyt tavallisena tilastoukulina
tuollaiselle wimmalle kampoihin - siitä mitään tule -,
pian aikaa olet kasaamassa kamppeita,
kykkimässä slaavikyykyssä tulta sorhaten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

NÄYTELMÄ

NÄYTELMÄ

On hetki jolloin sade lakkaa piiskaamasta akkunaa;
postmoderniksi sommitelmaksi liiskautuneet
pieluksen kokoiset räntäleet alkavat valumisen.

Kaikki tuon tauon aikana saatava huoahdus;
se tosiaan muokkaa tuota teosta sellaisella taidolla
johon ihmismieli ei hulluimmillaankaan kykene.

Satunnaisten vaikuttajien suhde toisiinsa;
lämpö, tuulenpaine, painovoima, kitka ja joku muu
määräävät miten systeemi elää;
keskikaljalla ja viininlitkulla tuon sortin
taiteellista vaikutelmaa ei synny iänkuunpäivänä.

Luonnon sumeaa logiikkaa,
näytelmä lasilla on arvaamattomimmasta päästä,
mutta upeaa seurata
kun kyynerpäät pöydällä, leukapielet kouriin tukien,
intensiivisesti vahtaa mokomaa.

Pieteetillä - ei hoppua mihinkään,
antaapa ajan juosta
ja rännän valua halutessaan.

Kohves siinä ennättää kuksassa jähtyä,
lämpöinen omenakamelitorttu kuivahtaa rasakaksi,
minttujäätelökokkare räytyä velliksi.
ja pari muuta joksikin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MANNAA

MANNAA

Aivan kuin sarastaisi;
saattaa olla tuo ilmiö silkkaa pelkkää huithapelismia,
voi mitenkään huomenkoi olla
kun ei ole horisontissa mitään mitä esittää.

Udun ja pilvivyön saartokehä ulottuu vuoren ylle,
sulkee osan harmaaseen pumpuliinsa;
näyttääpä hämärissä olosuhteissa sinne katsoen,
että ripottelee pussukoistaan jotain kepiää,
aivan kuin lunta tahi jotain sen oloista.

Merenpuolen kupeita nuoleskeleva tuuli
tuo sitä ryöpsähdellessään kylän päälle
tuiskaukset ripisevät idän akkunalaseihin.

Jos antaisi ajan kulua - ja miksi ei antaisi -
seinustalle kokoontuisi aikaa myöten
joltimoisiakin kekoja tuota mannaryynimäistä lunta.

Kaunistaisi pieliä vielä tällä erää kutakuinkin
mustahkossa maisemassa,
silleen piristäisi,
vahvistaisi uskoa entisaikojen valkeisiin talviin.

Vaan - mitäpä se hyvejää,
nämä orastavat lupaukset vissiin ovat sulamassa pois
taas viimeistään Ukonjuhlaan mennessä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HY'CH QA!

HY'CH QA!

Kultaisen kehrän pesäpäivät alkavat olla pesitty,
vakavissaan harkittu paluu -
näin kun maakeskeisesti asian ilmaisee - alkaa
ja varhentuu jokahisen sarastuksen myötä kipenen.

Sellainenkin synkistelevä mörrimöykky,
joka ei enää näe valoa missään,
joutuu vajaan kuukauden sisällä pyörtämään sanat;
ottamaan oman valaistumisensa vastaan,
halusipa tahi ei - taivaanpiiri ei armahda.

Siinäpä sitä -
paikatessaan sysimustaa asiaa valkoisella langalla -
ennättää miettiä arktisen valon voimaa elämälle.

Kuinka vakavasti vaikuttaakaan eloon
jo huomenkoiden ensimmäiset herkät ujot,
yön sylistä laimenevat sinisyydet?

Ja jotka pian hennoista rusoistaan
punastuvat puolimaailmaa kattaviksi upeiksi ruskoiksi;
herättämään tunne-elämien suuret ravistukset -
elämisen väkevän ankaran halun.

Arktisen tundran kaita laita
ja tämän karun maailman valon ihme - hy'ch qa.
Procul harum.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

NAHKAKiNNAS HUiSKUTTi

NAHKAKiNNAS HUiSKUTTi

Se oli Zen - ei sitä etukäteen tunnistanut -,
tulee vastaan kuin normaali tavallinen arkimies,
jokapaikan höylä;
tarpeeksisaaminen valmiiksi silmissä.

Ja vielä pirunmoisessa tuppurakelissä;
lunta, pikkukiviä, ruumenia, kaikkea muuta
ja kipinöitä sellaisella varauksella että;
tuskin kukaan uskoo vaikka kertoisi ja kuvaisi.

Mutta niin vain tuli vastaan ilman todisteita,
jätti sielua syvältä riipaisevan tartunnan,
värisyttää vieläkin.

Pisti koko kehon vavistamaan,
ravistamaan kouria ikään kuin niissä olisi jotain.

Sinne häipyi puuskaiseen tuiskuun,
mustakarvainen nahkakinnas huiskutti,
sopeutui jalkaa toisen eteen lisäten kaamokseen,
kuni viimein yhtyi hämynä hämärään.

Jälkipelissä,
jossain sisäpiirin paussin aikana lähetti viestin;
ehdotti tapaamista Grand Staircase-Escalantessa.

Siitä zen-wimmassa innostuin ankarasti.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KUU PUUN TAKAA

KUU PUUN TAKAA

Se oli vielä jotain niitä aikoja;
siinä näkymättömässä,
tyyten olemattomassa runopuussa oli sanoja.

Niitä poimimassa,
vaikka kukaan ei ollut osvitoinut,
miten niitä pakataan peräkanaa.

Putosin puusta,
oma erinomainen vikani - kurotin -
yritin saada vain parhaita sieltä kuun puolelta.

En loukkaantunut,
olihan se vain omaa syytäni,
heikko oksa joka taipui,
toimitti maahan;
onneksi kerkesin heittäytyä selkäpiilleni
joten en lentänyt persielleen.

Sitä paitsi kukaan ei nähnyt,
sillä onhan se kyllä niin,
että aivan yleisesti sanat poimitaan yksinäisyydessä,
ilman turhaa karonkkaa.

Sitä paitsi kuu puun takaa vaikutti,
lisäsi kai paino- tai vetovoimaa juuri sen hilkkusen
mikä tarvittiin taipumiseen ja alas vaipumiseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TUNDRAN TYTÄR

TUNDRAN TYTÄR

On jo myöhä ehtoo,
syvänsinisessä taivaankannessa valopilkkuja,
luoteen puolella huiskauttaa tuliketun häntä,
sivelee tuntureita tanssissaan;
pysähtyneessä hetkessä sisällä isä - ja tytär.

Ilta-ajelulla;
pöllyttämällä satanut pyry lepää kuohkeana,
imee kaiken äänen jo ennakkoon -
olemattomankin -
sen jonka joku aikoo päästää.

Koko äärimmäinen kaukaisuus - Ultima thule -
kietoutuu juuri tähän tunnelmaan
tilaan jossa rattaat pyörivät mykkinä;
narskuvaa lunta ei kuule.

On vain Arktisen hysterian äänetöntä sinfoniaa
joka innoittaa sieluja näkymättömän valon luoman
mystisen unen tapaan;
taivaantulessa kypsyy tuoksuva tirisevä taika,
sanallisen sanattomaksi saava revontulikohves
yönmustassa pannussaan.

Pysähdys tulvii sinisen koskematonta hiljaisuutta,
Tundran tytär wankkurissa jokeltaa,
huitoo kaksin käsin terviisiä ketuille.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MUURAHAiSiA

MUURAHAiSiA

Niitä tapoja on niin monta,
miten vallitsevaan tilanteeseen suhtautuu
tai tolaan johon on parahultaisesti jouduttu.

Oikeastaan tapojen kirjo on yhtä värikäs
kuin se satunnaisten vastaantulijoiden joukko
kun itse parinkymmenen metrin vastatuuleen
väkisin puurtaen puskee;
muut vastaan myötäleeseen tullen.

Pääsäännöt kohdillaan kaikilla,
napit ja näppärit kiinni,
hupunnöörit kurottu,
kaula-aukkoon tukittu tuulenpitävää riepua
ja kalvosimet kiritty läpivedon poissulkemiseksi.

Mutta sitten se loppu - kaikki muu -
liikkuminen, asento, tahti...

Kuka kyyryssä,
joku klenkkaa kylkimyyryssä,
yksi sivuttain kasvot jalkoihin kohdistettuna,
seuraava kepein varustettuna könkkää;
eräs yrittää pitää kaikin kynsin
myrskystä innostuneesta rollaattoristaan kiinni.

Meidän herramme arktisia muurahaisia kaikki tyynni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PUOLiKAS

PUOLiKAS

Joskus,
joskus harvoin - mutta että kuitenkin
kun tuntuu bittien alkavan mennä poikkiteloin,
ööööö... ehken hieman samaan tapaan
kuin sillä muinaisella räätälillä,
joka loppupeleissä väitti silmäneulan iskeneen silmää.

Tuossa vaiheessa käytäntö ohittaa teorian,
on noustava,
vartettava itsensä sekä oijustettava tundralle.

Tuuli tuulettaa - vuorenvarmasti ilman vuortakin -,
jos vain sille antaa mahdollisuuden;
tilaisuuden tullen se ruoskii suojaamattomia kasvoja
sellaisella poltteella että pahimmat takertumat
ja sotkokset kyllä selkiintyy - mutkat suoristuu.

Kokonainen puolikas astuu tundralla vastaan,
se säyseä - änkyröimättömämpi,
se toinen minä;
kokonaan toista maata oleva.

Nähtävästi sukua sille Lumisodan suutarille,
jonka suutarilaan osui pommi - palopommi -
ja joka jätti poksahtamatta;
sille suutari:
"Jos sinet olis suutar, niin enpä sitä miekään ennee."

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.