MERiEMÄ

MERiEMÄ

Oikeinkin tuntuu somalta omalta tanhualta katsoa
kun aurinkomaailma tekee tuloaan;
nousun ensimmäisiin portaisiin kuuluva rusotus -
sarastuksen ensiaskel on täpärästi ohitettu.

Verkkaan liukuen taivas värjäytyy punaiseen,
Vaigatsin suunnalla keltuainen erottuu jo lievänä,
mutta selkeästi erottuvana.

Wanhan Kurtin jäälin suojaverkko somistaa näkyä,
ilmenee mustana ristikkona huomenta vasten,
lokkisakki on vielä "tyst";
havahtuu pystyyn ja siipispankoilleen
vasta ensipaatin käynnistyessä.

Jäämeri on hiljaa,
no se tavanomainen vuoroveden eeskahtaus kyllä,
sehän on ihmiselukan mittapuussa ikuista,
veden liike lienee keksitty ennen aikaa
ja loppuneekin vasta joskus ajan ehtymisen jälkeen.

Suolavesi,
sen äärellä aamussa huomaa äkin olevansa ei mitään,
ei edes vaatimattomista vaatimattomin pölyhitunen
verrattuna meriemän valtavuuteen.

Nöyristelemättä nöyrtyy niillä jalansijoilla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VAPAAT RADiKAALiT

VAPAAT RADiKAALiT

Pienieleinen piipahdus vuorella,
tutun loukon suojassa - kivisen lipan alla -,
takana tuhansia tonneja ikiwanhaa Pangaiaa;
eipä tuiverra Louhi niskaan.

Kaikessa rauhassa voi ryhtyä syventymään,
pohtimaan maailman menoa
tai lipumaan takaumiin
kun on ensin saanut kiehisiin liekin puuhattua
ja sitten ilmitulen leikkiin lisättyä muutaman kapulan
loukon perän varastosäkistä.

Sillä kurin - siinä valmiudessa sielu on hyvällä hoidolla,
kynsituli voitelee mielen purskahduksia,
savun aromi huuhtelee haistimen sensoreita
ja vomeronasaalielimessä kutittaa hivelevästi.

Sielu kököttää olan päällä -
kuin muinainen variksen pentu silloin vunukkana;
valppaana nappaamaan ensimmäisen eetoksen
joka mieleltä pääsee karkuun.

Nuo vapaat radikaalit on parasta mitä
tällainen hallitun pysähtymisen satunnainen hetki
iänkuun päivänä tuottaa.

Kyllä jämpti on niin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ASETUKSET

ASETUKSET

Aurinko - tuo pohjoisen mainio kultainen kehrä;
sehän mokoma olikin jo herännyt,
herennyt punoittamasta sarastuksen takana
ja nyt kellastumassa kellastumistaan päivävuoroon.

Kuu vielä tulemati - tulossa kyllä -,
asettuisi täyteen voimaansa vasta huomisessa
tähän nimenomaiseen kinkerpiiriin nähden;
ihan silmin nähden sikäli mikäli pilvistö ei kiusaa.

Tokihan länsimainen tiede tuntee lukuisia tapauksia,
että kuusta ei pilkahdustakaan -
jopa useana kuuna peräkanaa -,
noiden jo mainittujen pilvikoiden takia.

Sen verta vielä ontuu luomakunnan herraksi
ja ylimmäiseksi päällysmieheksi
itse itsensä asettaneen ihmiselukan hekemoonia,
että kykenisi sanalla sanoen määräämään
pilvien tulemiset siinä kuin menemisetkin.

Jahka kuitenkin -
kuni ensin saa ilmastoinninmuutokset topattua
omanmieleiseensä haarukkaan -,
siirtyy siitä säätelemään asetuksia pilvien suhteen.

Toivossa täällä arktisessa periferiassakin eletään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TAHTOTiLA

TAHTOTiLA

Tässä taannoin,
hämärän ollessa vielä kyseenalaista,
kuitenkin sillä mallilla jotta tulossa,
muttei vielä läheskään.

Jossain vastamäen puolivälin tietämissä,
suunnilleen sillä kohtaa jossa on sellainen pieni,
mutta kovin yksilöllinen,
tavallista tiukempi sorokkoinen vastaava.

Siinä tuo yltiöpäinen hurjapää
ja wanhan liiton veteraanikuntoilija kamusi
yli kahdeksankymppisenä riivattuna.

Askelsi höyrypäänä,
puolihuolimaton hultioitunut ilme kasvoillaan
meikäläistä - alenevaa - kohti ja ohi.

Eipä juuri puuskuttanut,
ei kiristänyt hampaitaan,
ahmi vastamäkeä kuin linjaveturi;
oli jo tuokion päästä näkymättömissä kummun takana.

Näkemisen arvoinen kohtaaminen;
siinä tahto vie miestä kuin siivillä,
poikkiteloin ei ole syytä asettua,
joutuu muuten menemään poikittain itseensä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KUPLAT

KUPLAT

On se lokakuukin sentään jotain urbanistanilaisessa,
iloisen harmaan kivikylän synkässä ytimessä,
jossain oneiden syyssateisten katuvalojen takahikiällä,
koirunpaskaloskan keskellä - sielu mustana.

Viime kuuleman mukaan aivan ihanan ikävän apeaa;
toki samaa net tolkuttanneet jo aiemminkin.

No mikä ettei - piruako sinne hakeutuu -
muka paremmaksi ihmiseksi,
jonkin paremminvointikiiman kiihottamana,
jos ei osaa nähdä betonisten seinäkuilujen upeutta.

Tyhjän saa pyytämättä,
alakuloa, mielen synkkyyttä ja sielun vaurioita;
niille on kivikylissä ilmainen anti,
tosin nykyään sinnekkään asti tarvia enää loikkia,
saman saa jo lättänöissä maalaistaajamissa.

Ennen pitkää huomaa asuvansa pahalle haisevassa,
tunkahtavan ummehtuneessa kuplassa samalla
kun jakomielisesti pelkää kauhulla sen puhkeamista.

Takapihalta kurkottavan pikkutunturin kiirellä
ei noita tuntemuksia ole,
Louhen tuima puhallin huuhtoo oitis mokomanlaisen
orastavankin eetoksen heti kokonaan pois.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

VALLi

VALLi

Meri käy,
ei sentäs täysillä,
muttei ihan tyhjäkäynnilläkään.

Hieman on vuoksessa ylimääräistä läiskettä,
lieneepi wanhempaa perua nuo,
niitä laitimmaisia aaltoja - pitkämatkalaisia,
viimesnä lähteneitä -
vasta nyt hyväilevät rantaa.

Pohjan akka puhaltaa vasten,
tuiskuttaa latvoja vastaseen;
mukavalta näyttää valkoharmaan kirjava suolavesi.
Lievästi haastavalta,
mutta että sittenkin.

On jossain sen verran rutakasti möyrinyt,
että virtaus tuo levämassaa rannan tietämiin;
osa siitä kasautuu tummaksi valliksi kuolokohtaan
ja jää merisirrien tongittavaksi.

Toki se muitakin siipiniekkosia kiinnostaa,
jopa maalintuja mitä suuremmissa määrin;
ihmisotuksia harvemmin.

Äkkinäinen saattaisi nimittää
mokomaa levävallia meritöryksi toiselle äkkinäiselle.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KURKOTUS

KURKOTUS

Kelejä pitelee,
auvoisia huomeneita tuhka tihiään,
raikkaus lisääntyy niin,
ettei lempoa ehdi kaikkea kunnolla kitusiinsa ahmia.

Huikaisevaa,
vaikka mantuun syntynyt ruska taantumassa,
väkevämmät värit haalistumassa,
liudentumassa kuloutuvaan heinään.

Siinä on munaskuissa saakka tuntuvaa haikeutta,
jotain sellaista ilmassa roikkuvaa,
tavoittamatonta ikuista eellä juoksevaa
joka kuitenkin on,
kutsuu houkuttavasti
ja ei ole.

Ka - milläpä sen kiinni kahmaiset,
kurkotat kurkotat,
kourat tyhjää täynnä,
pivolliset hölynpölyjä;
uusi arpa.

Jossain taustalla pien malttamaton odotus
myöhäsyksyn upeimmista näyistä;
kultainen kuloheinä taipuu ensilumen pintaa vasten
auringon hyvästellessä Arktista hysteriaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HULTTiOiTUNUT

HULTTiOiTUNUT

Tuuli huiskaa, meri velloo,
kuiskaan peiton alle meneväni rantaan,
santaa tallomaan;
katsoo kelloon, puistaa päätään
ja menen;
tihkun sekaista siitettä kasvon puolikasta vasten.

Tämä on rutiini ja riitti,
ei kahta puhetta,
tavaksi juurtunut aamiaisen päällys - hyvää puuta.

Satoi eli paistoi,
aamun haistelu porstuan rappusilta,
varsinainen maistelu sitten päiväasu yllä rannalla;
päivän rekisteröinti sekä arvio tulevasta.

Aika usein ajatuskone hyrähtää käyntiin oitis,
muutaman haparoivan,
sivuun hairahtuneen eetoksen yllyttämänä.

Kiihottuu omasta wimmastaan
ja on tuossa tuokiossa omilla hulttioteillään
joskus hyvinkin ryöttäsyntisissä merkeissä;
niin riettaasti ettei siveellisyys ilkiä päätä aukaista.

Hulluttelua se on - suurinta ajatusten vapautta;
riemua sen aikaa kuin sitä piisaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HiENOA

HiENOA

Kolmansien osapuolien välillä lievää myhäilyä,
pidätettyä tyrskähtelyä tilanteen niin salliessa,
hartioiden hytkymistä;
näkimissä lievästi harittavaa auvoista huvittavuutta.

Että nuo toiset -
jaksavatkin vatvoa jok'ikinen vuosi samaa -
jaksavat - vaikka vuodenajat tulevat ajallaan;
sitten kun tulevat - ei kahta puhetta.

Kesän rakastajissa itkun sekaista haaleaa,
tahtotilan toimimattomuuden aiheuttamaa kipua;
se vaan alkaa olla ohi - kesä - se on siinä.

Siihen ei paljon vaikuta ihmisten halu
joilla on on vain kusiaisen rooli tässä kierrossa -
ei vaikka kuinka haluaisi.

Talvi-ihmisten odotus jatkuu kiihkeänä,
malttamattomuus saa aikaan omituisia purskahduksia,
milloin kenenkin syy kun talvi ja lumi ei joudu.

Ja sitten kun joutuu - mutta jää lyhyeksi,
niin taas jossain muussa syy,
vaan ei itse viattomassa talvessa koska...

Selvähän se on että katkeroittaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KARMiiNi

KARMiiNi

Syksyn värejä on siellä täällä,
kuin huitaisemalla huiskaistu maisemaan;
mitään varmuutta ei aidosta tolasta ole.

Muuta kuin se iänikuinen - parivuotinen miehenmuisti,
jota sitäkin johtuneista syistä typistetty
kaiken muun joutavanpäiväisen ohella.

Toki säästämisen hyvettä ajatellen - puhtaasti -
eihän sitä nyt muuten.

Vihreää enempäsä yhä,
siellä täällä ruostuneita koivuja,
muutama ilopilkahdus - kirkkaankeltainen lehti.
ilo tuokioon syntyy pieteetillä.

Mannulla sitten kyllä paremmin,
juolukalla erinomaista viininpunaa,
mustikkain oranssiin sekoittuen.

Paljaammilla maastoläikillä -
jossain puuttoman liepeillä -
sianpuolukan upeaa karmiininpunaa;
oikein värisyttää kehoa sen punaisen syvyys
ilman pohjatonta pohjaa.

Haikeus kaiken väriloiston jättämiseen kertyy.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HERKKiEN SUKU

HERKKiEN SUKU

Pohjoinen tuoksuu ihan vain yleisesti,
pysty kukaan erikoisimmin ilmaisemaan mikä siinä;
se on vain paikkaan sidottu aika,
se joka saa etiäiset kihoamaan iholle,
ripistämään karvatupissa - pörhistämään villat.

Nokkelimmat kekseliäät puhuvat
tuosta ilmiöstä nimellä intuitio,
kenties vaikuttaakseen mystisimmiltä
kuin tavallinen aavistelija-ounastelija,
tahi etiäisiin vihkiytynyt kansanihminen.

Samapa tuolle eli tälle,
samaa herkkien sukua kaikki mainitut;
tyypillistä olevaisille on menneisyys edessä näkyvänä,
tulevaisuus takana uumoiltavana arvailuna,
ennakoinnin varassa,
muttei lukkoon lyötynä - tarkistamisvara on.

Kummallisesti vain tuo tuoksu tavoittaa;
joka syksy oitis kun osautuu otolliseen paikkaan
ja antaa sen koskettaa sielua...
huumaavalle jängälle,
suolaveden autiolle rannalle,
vuoren tai tunturin kiirelle...

Se on ensilumen ilmassa roikkuva laulu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KONTRASTEJA

KONTRASTEJA

Kun sitten alkaa,
niin hämärtyykin vauhdilla,
pimenee ihan silmissä.

Kontrastit tehostavat tunnelmaa,
katuvalojen kohdalla tuntuu mustemmalta
kuin pelkän kirjokannen alla;
tuntuu -
vaikka pilkkopimeää ei tässä maailmassa ole.
Ei muualla paitsi valottomassa pottukuopassa

Eikä aikaakaan - tätä totuutta päivitellään,
sitten jo odotellaan kaamoksen himmeitä hämäriä,
mystiseltä vaikuttavia taivaanvaihteluita
ja ihastellaan niitä viimeistään silloin
kun reposten valkeat kirmaavat taivaanpiirillä.

Mutta yhä tässä päivää jäljellä,
eikä lyheneminen kummemmin hytkäytä,
Arktisen hysterian selkeys päinvastoin viehättää.

Valoisaa on ja ei ole,
tuulista on ja ei ole,
pakkasta on ja ei ole;
helppo elämää noiden suhteen.

Ulosmeno on vain pukeutumisen soveltamista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ALTiSTUS

ALTiSTUS

Erämaa on hiljaa - sarastaa,
vain muutamia huokaisuja tundran uumenista,
koskemattomuus väristää luissa.

Savuisen oloinen levoton utu
loputtoman tuntuisessa vaelluksessaan
halaa mantuja julkisesti salaa;
pyyhkäisyn jäljiltä pisarainen pinta ruskan lehdillä
kuin kihoava tuskanhiki iholla.

Tyytyväisyys tuntuu,
voitelee sielua jokaisella katsahduksella hiljaisuuteen,
on vain on.

Syksy saapuu lahein herein askelin;
tuloa ei kuule kuulimilla,
täytyy osata näkimillä äkätä,
haistimilla haistaa.

Hienoisen suruvoiton sävelen tavoittaa parhaiten,
jos uskaltaa altistaa itsensä,
saattaa tuntemustensa vietäväksi;
eikä penää etukäteen vastauksia tulevasta.

Savu kiemurtelee hulttion tapaan,
osuu kuin sattumalta sieraimen vartta silmäkulmaan;
kyyneliä - syystä tai toisesta - vierii sammaleeseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LUTERiMiiNOJA

LUTERiMiiNOJA

Niin laiskoja hupahtavia eetoksia,
jotta pitää olla nurinkurin rinteessä -
pää persien paikalla
ja toisinpäin tietty päinvastoin;
vasta sitten suostuvat pullahtamaan ilmoille.

Kyse on laiskuuden ihannoinnista,
se on rankkaakin rankempaa työtä
kun pitää vältellä ja pujotella
työnsankarien asettamia luterimiinoja;
terve ruumis nääs ei Piispan mukaan työtä kaipaa.

Kyllä tämä menettelee,
sateella,
etenkin rankkasateella pakkaa märähkö,
alaskäteen noruva vesi suuhun;
muuhun se ei vaikuta,
mutta housut kastuu ihan oikein lahkeista aloittaen,
mutta sisältä päin
koska lahkeita ei ole viikattu sukkien sisiin.

Ajatukset ovat kuitenkin loistavia,
ei niitä tohdi julki panna;
näkijä teurastetaan oikeaoppisten toimesta.

Siksi kellottelua syyskuun matalassa valossa,
hyvässä uskossa että rakkaus työtekoon ei palaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PYHÄ PAiKKA

PYHÄ PAiKKA

Tulen sija,
musta aukko mannussa tundran reunassa,
otollisella paikalla.

Tuuli siivonnut tuhkat,
sade nuoleskellut viimeisetkin jämät,
sitkeimmät tervasnoet iskostuneina kivipiirin sisään
enää jäljellä.

Pitäjillä ollut käytössä kanto- tai ajopuuta,
sen tuosta käsittää,
jos viitsii miettiä,
eikä törmätä mysteeriin.

Järjestettyjä kiviä tulipaikan ympärillä,
pyhä paikka - jollekkin -
uskokoon mihin hyvänsä - vaikka itseensä.

Tähän tehdään tuli,
konstit on monet,
suojataan tuulen puoli
ja sitten hiljennytään kuuntelemaan viestejä.

Jotain sijainnista viestii se
kun tietystä kurun aukosta näkyy meri,
vastapäisestä vuorilta valuva puro putouksineen
siniutuista taivaanpiiriä vasten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LAMMASAiTUUN LAiDUN

LAMMASAiTUUN LAiDUN

Jatkelmilla ehotut katkelmat wanhassa aidassa,
erottuvat taivaanpiiriä vasten;
täplikästä lankaa,
galvanointi on hioutunut pois otollisista kohtaa.

Syyllinen tiedetään,
Pohjan akan hyytävän tuliset jääneulat ovat hioneet
vuosikymmenten saatossa eniten oikeassa kulmassa
olleiden suojapinnan puhki
ja suolaisen veden kostea suudelma hoitanut loput.

Olisikohan ehken vuosikymmen sitten tehty
tämän aitauksen viimeisin ehostus;
ei kylttiä, ei päivämäärää.

Aitatolpat voivat hyvin,
ylimmässä langassa katkelmia,
lammasverkko osittain lysähtänyt länään,
ei pidättele tänään ketään;
jos jossain hoitaakin virkaa,
niin sivusta pääsee vaivattomasti määkimään
tälle laitumelle isompikin katras.

Villiintynyt keto on täpötäynnä ahmittavaa;
kyllä tänne osauduttuaan osaa viihtyä,
meren humina ei yllä,
kaiken päällä uinuu hiljainen unohdettu menneisyys.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

UMPiHANKi

UMPiHANKi

Matkalle - etenkin pitkälle -
lähtemisen suurin vaikeus on
haluttoman mielen lähtemisenumpihanki;
sen yli päästyä sitten helpottaa näennäisesti.

Miten helposti sitä mukautuukaan siihen tilaan
jossa luontaiset mielen olosuhteet jo sinällään
tekevät olemisen kepeyden sietämisestä
turhanpäiväistä puuhastelua.

Sitä ei kertakaikkiaan tarvita;
arktinen tyven on samansuuntaista myötäeloa,
tasapainossa seutukunnan hopun ja levon kera,
kaikki asiaankuuluva tapahtuu ajallaan,
tahi on tapahtumatta - mitä sitten.

Ylitettyäsi alussa mainitun esteen -
mielen umpihangen -
edessäsi on loppumaton joukko uusia totutteluja
aivan mitättömistä vielä mitättömämpiin.

Lukitsemista, avaamista, äänen hillintää;
avainten, kaikenmaailman kilkuttumien ja hipleiden
jatkuvaa muistamista.

Niin monet jäljet johtavat urbanistanilaiseen luolaan,
mutta vain harvahkot takaisin ulos.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SYVENEVÄT YÖT

SYVENEVÄT YÖT

Yöt syvenevät - ovat pian tasan päivän kera,
vesi jo oitis herahtaa suun medeksi -
oikeastaan saa tulvimaan
kun pikkiriikkisenkään sallii ajatuksensa harhailla
rannan korvalle - vuoroveden nuolemalle tanhualle.

Johon illan pimentyessä joskus tuli saatetaan;
toisinaan huvin vuoksi ihan pelkästään loimomaan,
toisinaan tikun nokassa herkkujen kärventämiseen.

Kyllä tuo omatekoinen kulinarissimus
on joka kerta tähän saakka ruokalan
esikypsytetyistä puolivalmisteista haalitun,
esileikillisesti lisäaineilla kuorrutetun pöperön
päihittänyt mennen sekä tullen.

Vaan eipä sitä koskaan tiedä milloin ihminen menee
ja sortuu heikkoudessaan ruualliseen laiskuuteen;
alkaen täyttämään käkätintään valmisannoksilla.

Säälihän se on,
mutta ei pidä koskaan mennä kieltämään typeryyksiä,
siitä saattaa asianomainen loukkaantua
ja jäädä koko loppuelämäkseen sellaiseksi.

Se taas ei toivottavaa hänen houkkuutensa tähden.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HAMEKOHTAUS

HAMEKOHTAUS

Tuuli kaakko,
puhallus äkeä,
haittaa arempaa parempaa väkeä;
kyyristelevät visusti sisällä.

Kyltymättömän saa yltymään,
yltiöpään näkemään aivan oivallisia loiskeita,
hurjapään nousemaan urheuskiimaan
kun ankarimmat roiskeet syöksyvät tuiskahtaen,
ryöpsähtävät meren kaluamasta murtajan aukosta
kuin geysiiri korskuvan valaan sieraimesta.

Ätäkkä keli viihdyttää sielua winhasti kiihdyttäen;
tuon tuosta seitsemännen aallon huipentumia,
elämyksellistä eloa bakresvettbølessæ
kun jossain Urbanistanissa vain sitä tavallista ikävää.

Hieman vilttaantunut mielikuvitus saa hetkessä
riettaahkon ajatusyhteyden yksilahkeisiin;
esimerkiksi Marilynin kuuluisaan hamekohtaukseen.

Vaikkakin tässä tapauksessa musliinihameen tilalle
on mitä todennäköisesti varauduttava näkemään
Bergmanin vuoristohousut - samaa merkkiä anorakki
ynnä ei-Monroen näköinen naisihminen.

Housujen sisällä harmaat tanakat villahousut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TiMBUKTUUN

TiMBUKTUUN

Vuodenkierron elkeitä,
viittaavat haikeasti suruvoittoon,
vaikka keskikesän kova valo ei olekaan
kierron ihan ensimmäiseksi päällimmäinen vaihtoehto.

Kaunista tuolloin tietty on - edesmenneellä -
monellakin mittapuulla,
mutta se syksyn pehmeys puuttuu,
se mikä tekee kokonaisuudesta ahmaistavan annoksen,
sen Arktisen hysterian voimaannuttavan haukun.

Haikeus johtunee etupäässä lähtijöistä,
kai siitä että niiden on jätettävä tämä Tuulimaa,
koska eivät selviydy olosuhteista ihmiseläimen lailla;
tuskinpa itse matkasta ja matkustamisesta.

Heikäläisillä kun ei ole heittää peliin coretexiä,
ylimääräistä putkiuntuvalyyssiä, villatikkuria,
pässinpökkimiä, eikä muitakaan ihmisten kotkotuksia.

Pelkässä untuvilla ja päällishöyhenillä vuoratussa
nahkasäkissä heiveröiset oloiset reikäluut
sekä linnunlihat.

Kyllä sillä varustuksella on räpisteltävä lämpimään,
vaikka pippurinkasvatustaajamiin,
tahi takuuvarmaan Timbuktuun jos ei muuta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.