ALTiSTUS

ALTiSTUS

Erämaa on hiljaa - sarastaa,
vain muutamia huokaisuja tundran uumenista,
koskemattomuus väristää luissa.

Savuisen oloinen levoton utu
loputtoman tuntuisessa vaelluksessaan
halaa mantuja julkisesti salaa;
pyyhkäisyn jäljiltä pisarainen pinta ruskan lehdillä
kuin kihoava tuskanhiki iholla.

Tyytyväisyys tuntuu,
voitelee sielua jokaisella katsahduksella hiljaisuuteen,
on vain on.

Syksy saapuu lahein herein askelin;
tuloa ei kuule kuulimilla,
täytyy osata näkimillä äkätä,
haistimilla haistaa.

Hienoisen suruvoiton sävelen tavoittaa parhaiten,
jos uskaltaa altistaa itsensä,
saattaa tuntemustensa vietäväksi;
eikä penää etukäteen vastauksia tulevasta.

Savu kiemurtelee hulttion tapaan,
osuu kuin sattumalta sieraimen vartta silmäkulmaan;
kyyneliä - syystä tai toisesta - vierii sammaleeseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.