TiMBUKTUUN

TiMBUKTUUN

Vuodenkierron elkeitä,
viittaavat haikeasti suruvoittoon,
vaikka keskikesän kova valo ei olekaan
kierron ihan ensimmäiseksi päällimmäinen vaihtoehto.

Kaunista tuolloin tietty on - edesmenneellä -
monellakin mittapuulla,
mutta se syksyn pehmeys puuttuu,
se mikä tekee kokonaisuudesta ahmaistavan annoksen,
sen Arktisen hysterian voimaannuttavan haukun.

Haikeus johtunee etupäässä lähtijöistä,
kai siitä että niiden on jätettävä tämä Tuulimaa,
koska eivät selviydy olosuhteista ihmiseläimen lailla;
tuskinpa itse matkasta ja matkustamisesta.

Heikäläisillä kun ei ole heittää peliin coretexiä,
ylimääräistä putkiuntuvalyyssiä, villatikkuria,
pässinpökkimiä, eikä muitakaan ihmisten kotkotuksia.

Pelkässä untuvilla ja päällishöyhenillä vuoratussa
nahkasäkissä heiveröiset oloiset reikäluut
sekä linnunlihat.

Kyllä sillä varustuksella on räpisteltävä lämpimään,
vaikka pippurinkasvatustaajamiin,
tahi takuuvarmaan Timbuktuun jos ei muuta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.