KULTAA PÄNiKÖiHiN
Kesä vaikuttaisi - siltä se ainakin tuntuu -
pääosin olevan etupäässä ohi;
ainakin ollaan jo takapäässä,
sen huomaa lähisäässä tapahtuneesta muutoksesta.
Puutoksessa ovat heleät kepiät,
tilalla laheat,
kostean makuiset syksyn hakuiset auteretanssiaiset;
toinen toistaan toistuvasti seuraavat.
Hillat suurimmillaan enimmillään,
mutta että kuitenkin niin mehevästi pullistuneina,
jotta kyllä niistä asiaa saa tundralle,
vaikkei edes sen tynkääkään olisi olemassa;
noiden luisten marjojen tykkäämisen suhteen.
Kultaisina hehkuvat nyt pounikkoiset tundran jängät,
lakien reunamat;
heikkoselkäisimmänkin niiden rintuilla kepeä poimia;
sormet mehuisina,
suorin selin voi lappaa kultaa päniköihin,
siitä ei paljon helppone enää keruu.
Ja se tuoksu - kannattaneeko mokomaa mainita -
niin huumaava että marjoja nokkiessa näkee unia
niistä vieläkin antoisimmista aarremättäiköistä;
toki pidätän vastausta missä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi