UMPiHANKi

UMPiHANKi

Matkalle - etenkin pitkälle -
lähtemisen suurin vaikeus on
haluttoman mielen lähtemisenumpihanki;
sen yli päästyä sitten helpottaa näennäisesti.

Miten helposti sitä mukautuukaan siihen tilaan
jossa luontaiset mielen olosuhteet jo sinällään
tekevät olemisen kepeyden sietämisestä
turhanpäiväistä puuhastelua.

Sitä ei kertakaikkiaan tarvita;
arktinen tyven on samansuuntaista myötäeloa,
tasapainossa seutukunnan hopun ja levon kera,
kaikki asiaankuuluva tapahtuu ajallaan,
tahi on tapahtumatta - mitä sitten.

Ylitettyäsi alussa mainitun esteen -
mielen umpihangen -
edessäsi on loppumaton joukko uusia totutteluja
aivan mitättömistä vielä mitättömämpiin.

Lukitsemista, avaamista, äänen hillintää;
avainten, kaikenmaailman kilkuttumien ja hipleiden
jatkuvaa muistamista.

Niin monet jäljet johtavat urbanistanilaiseen luolaan,
mutta vain harvahkot takaisin ulos.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.