LEHMÄMÄiSTÄ

LEHMÄMÄiSTÄ

Huikeita pilvenlipareita valuu Golf-virran suunnasta;
kyllä sen kelpaa lähetellä terviisiä,
vaikka tehon loppumetreillä ollaan näillä tienoin.

Sulia ovat vielä - pehmeitä kuin lehmän hönkäykset,
vaikka syksyä on lähestyminen.

Posken kun pistää nurkan takaa liikkuvaan ilmaan,
on kuin märällä rätillä naamalättyä pyyhkäistäisiin;
sellainen viileän lahea vettä tihkuva kosketus.

Olematon,
lähes huomaamaton kipene syksyn haikeutta -
siinä otteessa -
tulee tahaton väristys,
yksinäinen ihokarva kokeilee pörhistymistä,
mutta luopuu kun joukkoliikennettä ei synnykään.

Vaipuu myötäsukaan muiden kera,
odottamaan ätäkämpää signaalia;
elä nyt sitten näiden kera jumalisesti.

Tietenkin taustalla ovat miesmuistin aikaiset,
sen todistetusti lyhyehkön - parivuotisen -,
mutta sitäkin jyrkkäkontrastisemmat mielikuvat
polttavasti viiltävistä - vaakasuorista lumiruoskista,
ihoahavan synnyttäjistä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.