lauantai 30. syyskuuta 2017

KURKOTUS


KURKOTUS

Kelejä pitelee,
auvoisia huomeneita tuhka tihiään,
raikkaus lisääntyy niin,
ettei lempoa ehdi kaikkea kunnolla kitusiinsa ahmia.

Huikaisevaa,
vaikka mantuun syntynyt ruska taantumassa,
väkevämmät värit haalistumassa,
liudentumassa kuloutuvaan heinään.

Siinä on munaskuissa saakka tuntuvaa haikeutta,
jotain sellaista ilmassa roikkuvaa,
tavoittamatonta ikuista eellä juoksevaa
joka kuitenkin on,
kutsuu houkuttavasti
ja ei ole.

Ka - milläpä sen kiinni kahmaiset,
kurkotat kurkotat,
kourat tyhjää täynnä,
pivolliset hölynpölyjä;
uusi arpa.

Jossain taustalla pien malttamaton odotus
myöhäsyksyn upeimmista näyistä;
kultainen kuloheinä taipuu ensilumen pintaa vasten
auringon hyvästellessä Arktista hysteriaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi