LOPS

LOPS

Siinä sitten,
virkkuina,
sektoriloiston merenpuolella,
tilapäisesti pysyväksi kyhätyllä penkintapaisella.

Pönöttävät ja höpöttävät heti aamusta levottomia,
koko pere,
paitsi neiti - nukkuu pitkää huomenta;
syysaamu,
ensimmäinen utopian kaltainen aamurusko mykistää.

Vain hissunkissuisia harvoja sanoja silmiin katsoen,
ei asiaa - vähäpätöistäkään;
vain haltioitumisen äänellisiä oireita.

Siihen taukojen lomaan sitten vuoksi hotkaisee
myötämäkeen palaavan edellisensä sisäänsä
ja lops:
tasaisen epäsäännölliseen tahtiin lops.

Lapsi ei mokomasta hytkähdä,
jatkaa pienellä autuaalla sielullaan uniaan
kiskoo kaikilla aisteillaan tätä pittoreskiä oloa.

Kaksi onnellista tuijottaa toisiaan,
lumous on siihen saakka hiiskumattoman rikkumaton
kuni äkkäävät yhen äkin alkaa pussailemaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.