torstai 11. maaliskuuta 2010
TORKKOTULi
TORKKOTULi
Tievan kupeessa sopivasti salaman pirstoma,
valmiiksi mustunut kannon tynkä,
runko räjähtänyt tuhannen pillun päreiksi kenttään.
Potkaisen lumisen hatun,
kaivan kirveen ahkiosta ja isken pilkan - tervasta on,
wäkevä tuoksu lehahtaa nokkaan.
Lastussa erottuvat tummina pihkajuonteet,
vuolos tarttuu hyppysiin.
Sysin jalalla lunta ympäriltä, isken lisää pilkkoja,
tukin pariin välmään koivun kyljestä riivittyä,
pakkasen räjäyttämää tuohen hilsettä.
Lausun ääneti sanat kun tarjoan tulen.
Hilse ahmaisee sytkärin liekin pieneen syöveriinsä,
karkuuttaa ohuen kiemurtavan nokiviirun,
ampaisee siitä tervaisiin lastuihin kannon kyljessä.
Ahnas kun on, suorastaan perso, jo uutta hamuaa.
Viereiseen loikkaa. Ja viereiseen ja viereiseen...
Hetkessä koko kannon kehys kiihtyvää loimua täynnäns'.
Siinä se on - torkkotuli.
Valkea tupruttaa mustaa tuoksuvaa savua roihuten.
Lämpö leviää liekkien kiihkossa,
sulattaa ympäryksen lumikehää.
Laskeudun kyyryyn ja tuijotan ihaillen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
ELVYTÄN NUOTiON HENGEN
ELVYTÄN NUOTiON HENGEN
Auringonlaskun aikaan vartoan
kunnes huomen päivän jälkeen ehtooseen päättyy,
kuni kultainen kehrä on ehättänyt esi-isiemme maahan.
Hämyssä kyykistyn lähteen partaalla,
puhallan kiiluvaan tähteen.
Hellästi ja lempeästi elvytän nuotion hengen,
mietin, ruokin sitä hyvillä ajatuksilla.
Tervalta tuoksuvilla kiehisillä nostan vietin,
innostan ilmiliekkiin.
Savuhaituvien kiemurrellessa levottomina,
huojuen eeskahtaalle parasta reittiä arvioiden,
nostan luisen huilun huulilleni,
ja kutitan tuttua säveltä kyljestä,
houkuttelen pujahtamaan reiästä julki,
korvan ulottuville.
Makustelen tuokion
ja kehotan sitä nyökkäämällä hyppäämään
rohkeasti savun riekaleiselle lepeelle.
Lennähtämään haiun selässä maailman laidalle.
Myhäillen koukkaan kuksalla edestä,
hetteen vedestä mettä - pyhää juovuttavaa vettä
ja luulen että se on parasta tällä taivaankappaleella.
Maistettuani tiedän.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
tiistai 9. maaliskuuta 2010
MiEHEN MENTÄVÄ AUKKO
MiEHEN MENTÄVÄ AUKKO
Mahtavat pahtaat kahtaalla ahtaalla kurun ahteella
ovat kuoruttuneet kuin kermainen täytekakku.
Laatuajan temppeli!
Tämä se on.
Kohennan viiveettä ilmettä,
kiireettä lakin lievettä raotan
pyyhkäisen sivuun hikeä joka haluaa kirveltää silmässä.
Epään sen tällä erää ja lepään, se tekee terää.
Taivas on pilvessä,
joskin olen havaitsevinani täysin läpinäkyvän,
miehen mentävän aukon siinä; ja naisenkin - miksei.
Heti suoraan pahtaiden yllä.
Puistan sivakat jaloista.
Mittailen seinämää,
sitten itsetuntoani, sitten seinämää.
Päälle olisi päästävä - ja sitten aukosta.
Päsmäriksi.
Ei muuta mutta ylempää on vain mukavampi neuvoa.
Sitä on jotenkin vaan uskottavampi
kun ylhäältä alas sanelee.
Siksi se jumalakin asustelee taivaissa.
Kaikki sinne haluaa - neuvomaan muita; sitä paitsi
jumala on aina samaa mieltä neuvojan kera.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
maanantai 8. maaliskuuta 2010
KERiJÄ
KERiJÄ
Satoi maahan asti, välillä paistoi, pääasiallisin tola oli kuitenkin rännän sekainen loskakeli, josta oli pääseminen, oli se niin tympeää jo kun sitä oli kestänyt jo viikosotalla.
Sitä ennen oli ollut pakkaset. Kolmekymmentä viikkoa - hyvä isä, yli puolivuotta, oli elohopea jököttänyt kuivan pakkasen puolella. No on sitä vaan siinäkin olemista.
Halkoa sai kantaa selkä vääränä, tuvan uuni ahmi kuin Moolokin kita jatkuvaan lisää poltettavaa. Sitä paitsi halot oli loppuneet jo heti alkuunsa, kahdennellatoista viikolla.
Sen jälkeen oli alkanut karjattoman, hirsisen ometan pilkkominen. Ensin suoraan moottorisahalla seisovasta seinästä hirret - parhaat palat. Myrkyttömät, aikanaan punamullalla sutaistut ja sitten miljoonien sadekuurojen huuhtelemat.
Hyvin kelpasi ahnaaseen kitaan ja hyvin paloi, ei pahemmin houkutella tarvinnut, mutta tietäähän sen, honkapölkky, rutikuiva, sehän palaa lähes kuin ruuti. Jatkuvaan sitä sai syytää. Juuri ja juuri riitti. Parretkin meni ja mullien karsinan laidat.
Mutta kestettiin. Pakkanen oli taas ohi. Tulevan sulana kautena, mikäli aurinko suostuisi näyttäytymään, olisi viisasta lähteä halkometsään ja varata seuraavaan pakkaaskauteen riittävästi puuta. Etteivät kyläläiset pääsisi sanomaan etteikö pärjättäisi.
Ometan polttivat pahkeiset. Juorusivat kylällä
~~~~~~~~~~~~
Mutta ensin tämä kehvelin loska ja rapa. Lyhytjalkainen, pitkäkarvainen koiran piru kantaa risua ja muuta sälää jokaiselta kusireissulla palatessaan niin että reitin porstuasta piisin viereen saa perässä lakasta ja luututa joka kerta.
Kerijä pitäisi saada, mutta niitä on nykyään harvassa. Tulee samalla töin sitten vasta kun tulee naapuriin kerimään muutaman lampaan. Wanha emäntä tykkää kuulemma ajankulukseen vielä kehrätä omat maatiaislangat.
Sehän jää nykypäivän inimisiltä useimmilta tekemättä, langan kehrääminen, taito ei riitä vaikka osaa käyttää monimutkaista tietokonetta, näpelöidä silmät ummessa kymmenellä sormella.
Sehän jää nykypäivän inimisiltä useimmilta tekemättä, langan kehrääminen, taito ei riitä vaikka osaa käyttää monimutkaista tietokonetta, näpelöidä silmät ummessa kymmenellä sormella.
Vain annahan kun eteen nostetaan rukki ja vasullinen lepeitä, niin siinä saavat olla maailman tappiin saakka. Pakkasten taas tullessa jäädytään sille sijoilleen tikkuritarpeiden eteen.
On se niin vaikeaa langan teko osaamattomalle, jos on itse keritseminenkin, keritsimillä.
Kyllähän sitä nyt sähkökoneella nahkan kun nahkan saa näkyviin kuka tahansa kun aikansa turaa, mutta mikäpä on jälki? Onko sileä ja silmälle soma, kädelle sileä ja vielä kantajalleenkin mieluisa?
Siitä en anna takuuta ens'kertalaiselle, en tois'kertalaisellekkaan.
Saisi jo tulla rapsakka pakkanen tai se kerijä, ei piru tätä jaksa tätä pitemmälle enää. Jahka kohta ei kuulu ei näy, otan kerihtimet ja kerin itse.
Mitä lempoa se nyt ootatuttaa?
Nainen katsoo huurottuvasta akkunasta ulos, kuksallinen kahvia hyppysissään, imeläkivi huulilla, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet; näyttäen joutilaalta samalla tavoin kuin metsästäjä saalista odotellessaan.
Siitä en anna takuuta ens'kertalaiselle, en tois'kertalaisellekkaan.
Saisi jo tulla rapsakka pakkanen tai se kerijä, ei piru tätä jaksa tätä pitemmälle enää. Jahka kohta ei kuulu ei näy, otan kerihtimet ja kerin itse.
Mitä lempoa se nyt ootatuttaa?
Nainen katsoo huurottuvasta akkunasta ulos, kuksallinen kahvia hyppysissään, imeläkivi huulilla, kuten naiset kautta aikojen ovat tehneet; näyttäen joutilaalta samalla tavoin kuin metsästäjä saalista odotellessaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....sunnuntai 7. maaliskuuta 2010
KAHLON SELKOSEN YLi
KAHLON SELKOSEN YLi
Taivaankannen yllä hulahtava värimeri - vihreä aalto,
pysäyttää äkin taipaleen ankeen,
nöyrryn, nakkaan lakin hankeen,
odotan korva herkistettynä tyrskyjen tohinaa,
silmät sirrissä vartoon märkiä pärskeitä.
Varsi vastaanottamassa hyökyä.
Eikä mitään kuulu,
vain hiiskumaton hiljaisuus leijailee näkymättömänä
jossain tuon tuolla puolen,
maininkikin on tiessään kun raotan luonta
kirjokansi tummana silkona yllä.
Minä hatutta,
hamuan sitä uralta käsin hangesta kurkottaen.
Vetää suonta.
Töksähdän kuonolleni valkoiseen puuteriin,
pärskin ja purskin kuin kiimaan nouseva hirvas
ja vedän käkättimeen lisää ryittävää.
Kun lopulta pääsen istualleni, nauru karkaa kurkusta,
punnertaa pidätyksistä välittämättä
kuulaaseen yöhön ja purkautuu kairojen yli sfääreihin.
Haihattelen kylliksi kuni vihdoin tyynnyn,
sijaan vuoteeni aamunkoissa
ja kahlon selkosen yli siintävään pirttiin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
lauantai 6. maaliskuuta 2010
ViiMEiNEN LUOPiO
ViiMEiNEN LUOPiO
Illan utuisten huurujen joukkoon
laskee sulavasti auringon kultainen kehrä,
soukkien, monimutkaisten runkojen lomaan,
liki tunturin lakea.
Saa ehtoo verkkaasti vallan,
hiljaisen, tyyntyvän tuokion viimeinen luopio - käpytikka,
pullikoi vastaan.
Vain se luojanluomista keksii päryyttää
hoksaamaansa kelon säippää,
hämärän jo saadessa otetta valolta,
muun elämän vaipuessa hiljaisuuden uneliaaseen
siniseen hetkeen;
valmistuen hiljallens' retkeen joka vie Satumaahan,
aavan meren tuolle puolen.
Taipaleen verran.
Mutta tikka ei hevillä luovuta.
Lempi vie järjen päästä,
sitä hakkaa vaikka päätä puuhun saadakseen huomion
ja wiimeisen tuomion.
Pimeys kaartuu ylle
ja kaataa tummansinisen tähtitaivaan elämän niskaan.
Pakko on hakkaamasta lakata,
ettei kopauta nokalla yön syliä puhki.
Vain se luojanluomista keksii päryyttää
hoksaamaansa kelon säippää,
hämärän jo saadessa otetta valolta,
muun elämän vaipuessa hiljaisuuden uneliaaseen
siniseen hetkeen;
valmistuen hiljallens' retkeen joka vie Satumaahan,
aavan meren tuolle puolen.
Taipaleen verran.
Mutta tikka ei hevillä luovuta.
Lempi vie järjen päästä,
sitä hakkaa vaikka päätä puuhun saadakseen huomion
ja wiimeisen tuomion.
Pimeys kaartuu ylle
ja kaataa tummansinisen tähtitaivaan elämän niskaan.
Pakko on hakkaamasta lakata,
ettei kopauta nokalla yön syliä puhki.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
perjantai 5. maaliskuuta 2010
WiLLiT JA WAPAAT
WiLLiT JA WAPAAT
Kuuminta uusinta uutta on nyt lakko. Tämä mainio ja erikoinen willitys ohittaa jo lamankin mennen sekä tullen. Mummojen ja ukkien kusivaipat eivät ikuna saavuta tätä mediallista tasoa kuin lakkolaiset.
Outo asia että menevät pahkeiset lakkoon, vaikka markkinajumala Hermes on suonut niille töitä lähes vuorotta. Vuosikausia. Kolmessa vuorossa.
Nyt asiaa, lakkoa, paheksutaan hyvin runsaasti erityisesti niillä tahoilla jotka vannovat puhtaimmasta puhtaimman ja aidoista aidoimman markkinatalouden nimiin. Se tuntuu kovin kummalliselta kun muistaa miten kilpailemista on ylistetty inimisen synnynnäisenä taipumuksena ja siten siis myös luonnollisena tapana toimia.
Kilpailun on väitetty ja todistettu olevan ainoa vaihtoehtoinen tapa, suorastaan originelli "pehmeä vaihtoehto" totalitääriselle diktatuurille pyrittäessä noudattamaan jatkuvan kasvun antoisaa oppia.
Kilpailun on väitetty ja todistettu olevan ainoa vaihtoehtoinen tapa, suorastaan originelli "pehmeä vaihtoehto" totalitääriselle diktatuurille pyrittäessä noudattamaan jatkuvan kasvun antoisaa oppia.
~~~~~~~~~~~~
Lakko on hyvin kaunis, luonnollinen sekä yksinkertainen ja suorasukainen tapa toimia. Harva asia yhteiskunnassa on enää nykyään niin simppeli. Lakko on mitä oiwallisin kaupankäyntikeino, sillä varauksella luonnollisesti ettei ole ennättänyt suorittaa markkinoinnin abrobaatturia kansalais- tai työväenopiston iltakurssilla jolloin kaupustelusta voi kehitellä monipolvisempaa, "kierompaa".
Nooh - ehken hieman brutaalimpi lakko tietysti on, kuin se sofistikoitunut manipulaatio jolla itselleen vallan anastanut nomenklatuura käy kauppaa kaikesta, mutta mikä tässä maailmassa niin täydellistä nyt onkaan. Vajavaisiksi meidät herramme loi.
Periatteessa, loppupeleissä, edellä mainitut kaupankäyntimenetelmät eivät eroa toisistaan. Molemmissa luodaan uhka, tavalla tai toisella jolla kauppa syntyy.
Itse en ole tämän em. lakon asiasisällön puolesta enkä vastaan, mutta kaikki kaupankäyntitavat on suotava molemmille osapuolille. Ei niin että on nostettu valtava parjauskampanja pelkästään vain ahtaajia kohtaan. Ilkeimmissä mielipiteissä heidän halutaan lahdata ja ottaa uudet ukot kadulta hommiin.
Ja sitten ne vielä petetään - ei otetakkaan.
Media on pullollaan väitteitä siitä että 3000 ukkoa panee tämän maan polvilleen, konkurssiin, pankrottiin. Eikä se mikä kumma olekkaan, onhan tuohon varhemmin pystynyt yksikin mies. Ei aikaa kun Kävelevä Kataistrofi väitti huulimutrussa kansalaisille päinnäköä että Suomi on niin vahva, ettei amerikkalaisten yli varojensa eläminen juurikaan vaikuta suomalaisiin.
Itse en ole tämän em. lakon asiasisällön puolesta enkä vastaan, mutta kaikki kaupankäyntitavat on suotava molemmille osapuolille. Ei niin että on nostettu valtava parjauskampanja pelkästään vain ahtaajia kohtaan. Ilkeimmissä mielipiteissä heidän halutaan lahdata ja ottaa uudet ukot kadulta hommiin.
Ja sitten ne vielä petetään - ei otetakkaan.
Media on pullollaan väitteitä siitä että 3000 ukkoa panee tämän maan polvilleen, konkurssiin, pankrottiin. Eikä se mikä kumma olekkaan, onhan tuohon varhemmin pystynyt yksikin mies. Ei aikaa kun Kävelevä Kataistrofi väitti huulimutrussa kansalaisille päinnäköä että Suomi on niin vahva, ettei amerikkalaisten yli varojensa eläminen juurikaan vaikuta suomalaisiin.
No nytpä tuo nähty, sama vesseli on joutunut vippaamaan suunnattoman määrän (13miljd.) velkaa byrokratian pyöritykseen. Eikä loppua ole näkyvissä. Ei se ole edes vielä alkanutkaan.
~~~~~~~~~~~~
Noiden "Ali Baba" Rädyn ynnä 3000 roistonsa sekä ryövärinsä vaateissa ei ole kysymys kuin "pennosista" maailmanmenoon verraten, mutta en viitsi lukuja tähän laavaamaan. Tosiasioita kun ei kukaan hurmanhenki usko vaikka ne voissa paistaisi. Katsokoon jokainen ne omista lähteistään, onpahan oikeammassa.
Kyllä lakkoilla haluaisivat ilmiselvästi muutkin, sen lukee helposti rivien välistä. Ymmärettävästi se vituttaa nälkäpalkalla rimpuilla kun naapuri tienaa paremmin, ajaa uudemmalla autolla, ulkomaanmatkailee, mutta kun ei pysty...
On näet silmät ja korvat täynnä velkaa ja Visaa oma talous. Limiitit on väännetty niin tiukaksi, että minkäänlaiseen lakkoon ei ole varaa. Itse asiassa varaa ei olisi kertakaikkiaan mihinkään. Ei vaikka kuinka tekisi mieli. Kultainen kahle on kaulassa omasta halusta, omaa hölmöyttään. On myöhästä myllyyn mennä jos akanat on jo säkissä.
Sellainen kahle tekee nöyräksi. Joutuu nuoleskelemaan kaikkia käskyttäjiä. Siksi onkin hyvä syy esittää katkeran happamia mielipiteitä noille 3000 ketkulle joissa on sen verta munaa, että pystyvät olemaan sitä mieltä mitä ovat.
Nooh - lakot kyllä pakkaavat loppumaan aina, wiimeistään kesälomille mentäessä, joten ei hätää tässäkään ahtaajien tapauksessa.
Jos periaatteesta kiinnipitämisestä on varaa maksaa median mukaan 100 millin "tappiot"/vrk, niin siitä vaan kiinnipitämään, kerran rahaa tuntuu olevan.
Pitkiä siimoja pilkkimiehille.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
torstai 4. maaliskuuta 2010
LEMPOHiNEN
LEMPOHiNEN
Haisuli haisi niin kuin vain taisi.
Pesua pakeni, märkää väisti,
päistikkään pakoon karkasi, apua möröltä parkasi.
Aamu kun ylös tokeni,
myrkytti ilman maidon aidon eilinen sokeri,
lehmän lapselle alkuunsa luodun,
illalla tölkistä janoon juodun.
Paitoja vaihtoi, saunoja kaihtoi,
suihkua karttoi, ihmettä varttoi,
ammetta vältti, nahkaansa kynnellä jältti.
Saiputta kiersi, suopaa varoi, vastaan haroi,
mutta varpaita vedessä hiersi,
dödöä kainaloon tökki,
rexonalta kärysi koko ranttee ja mökki.
Lemusi ja remusi,
leuhkasti löyhkäsi,
katkusta koirakin kärsi, kynsiään järsi.
Tietä kun astui,
sateessa kastui,
ulolle tuoksui, katkusi kulolle.
Märkäni lopulta pois.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
POHJOiSEN TUULi
POHJOiSEN TUULi
Tuiskuttaa,
päiväkausia muistuttaa,
viikkoja nurkissa kuiskuttaa,
rantteita tasaa, teitä ja pihoja tukkii,
siljolle kinosta kasaa;
virkkaa aution laseihin hauhdosta kukkii.
Hyinen wiima - selkosen vaeltajan pohjoinen piina.
Vauhtia intoa mereltä ottaa,
tunturin huipulta voimia kerää - puuskissa herää;
aukean umpea käyttää,
samalla pounikon kuoppia täyttää.
Jälkeä takana lanaa,
pian ei erota kulkijan vanaa.
Polttaa hiertää ahavoiduissa suissa,
kasvoille vinkuu,
kaula-aukosta kiertää, iholle hinkuu,
poskia poraa keskellä kairaa, aavaa maata.
Ujeltaa parkuu oksissa puissa,
vavistaa ravistaa karistaa varistaa,
vaaroja heiluttaa, jänkiä keinuttaa,
keloja kaataa, sormea heristää,
lumella kylistä inehmot eristää;
turvaa saa toisen sylistä.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
tiistai 2. maaliskuuta 2010
NJUKČAMÁNNU (maaliskuu)
NJUKČAMÁNNU
Kultaisen kehrän vasta könytessä yöpuultaan,
vuorâš on sinne jo ehtinyt uudelleen asettua
varhaisaamun kinkerpiirin tarkistuksen jälkeen.
Uteliaana harmaatakki seurailee siljolla käyskenteleviä
joutilaanoloisia koiruja,
kohauttelee olkiaan itselleen turhautuneena,
ei niistä ole sille haastetta kun eivät osaa lentää.
Ojentaa hapsottavan siipispankon järjestykseen,
avaan nokkansa kommentoidakseen,
mutta päättääkin haukotella.
Lentää liihottaa toinen otus toiseen puuhun,
kiikkuu ja kaakkuu liki latvaa hennolla oksalla,
tapailee välillä ilmaa siivillään - räpistelee,
kuni saa roppinsa pyrstön kera tasapainoon.
Kohentaa takatukkaa, pruikkaisee paskan
ja avaa käheän kurkkunsa: Krrraaak!
Kokeeksi.
Karkuuttaa höyhenen leijumaan maata kohden...
Naapuripuussa kohotetaan silmäkulmaa kiinnostuneena.
Vihdoinkin. Typykkä.
Pirrrrrkele! - Jotain elämää sentään,
tämän iänikuisen talven ja niestan etsimisen sijaan
tälläkin perällä.
Avaa nokkansa ja vastaa: "Jo vain, meille vai teille?"
Oh-show-tah hoi-ne-ne
maanantai 1. maaliskuuta 2010
JÄRiSTYNYT ELÄMÄ
JÄRiSTYNYT ELÄMÄ
Tänä aamuna, jo hyvissä ajoin ennen sarastusta huomasin että aurinko nousee kovin oudosti, mustana. Niin, Hiisi vieköön, mustana kehveli, niin totta kuin elän. Niin se vaan nousi. Mustana kuin Café brutal josta yleisesti nautin.
Se vaikutti kovin oudolta, koska normaalisesti aamutoimien yhteydessä nouseva kultainen kehrä on "normaalin" värinen, mikä se sitten lieneekään - jokaisen silmä kun näkee sen eri lailla - oman humeettinsa mukaan.
Kukin inehmo sen mukaan, millainen vihne silmässä sattuu eilisillan jälkeen olemaan.
Tunnistin kuitenkin tutun kurran sen oudosta väristä huolimatta. Syynä sen persoonalliseen väritykseen lienee ollut täysikuu joka sinisenä kuumotti kauttaaltaan keltaisen taivaan laelta kun eilisillan hämyssä palailin koiriitten kera ulkoilutuksesta.
~~~~~~~~~~~~
Jo eilen päivällä palatessamme pitkältä taipaleelta kosmoksen takaa, huomasin jänkien väreilevän, oikeastaan aaltoilevan koko mannun. Se oli se enne. Pitkänhuiskeat, suipot siperiankuuset huojuivat tykkylumikuormassaan kuin jossakin piirretyssä filmissä vaikka oli hiiskumattoman tyven, lahea pakkasen keli. Täysin äänetön, volumen nuppi lounaassa.
Se kummastutti niin, että neuvo piti pysäyttää, sammuttaa käyttövoima tyystin ja nousta pois. Astuin ylös Camera obscura (digi) kädessä varmuuden vuoksi. Kukapa ei haluasi kuvata elonsa wiimoista näkyä jäljelle jääville sukupolville? Se olisi sangen tyhmää.
No ei se ollut wiimoinen, koska tässä vielä kirjoitan. Mutta ei kaukanakaan.
Se kummastutti niin, että neuvo piti pysäyttää, sammuttaa käyttövoima tyystin ja nousta pois. Astuin ylös Camera obscura (digi) kädessä varmuuden vuoksi. Kukapa ei haluasi kuvata elonsa wiimoista näkyä jäljelle jääville sukupolville? Se olisi sangen tyhmää.
No ei se ollut wiimoinen, koska tässä vielä kirjoitan. Mutta ei kaukanakaan.
Sillä hetkellä kun astuin ulos, huojuvat kuuset varistivat kuormaansa luisuilta harteiltaan. Onnistuin väistämään juuri ja juuri ja samalla kuulin kaukaista kuminaa tunturien suunnasta.
Juoksin kiiruusti eteenpäin ennättääkseni nähdä niistä edes pilkahduksen jostakin tykkyisten puiden lomasta ja totta maar, yllättäin edessä urkeni kaatuneiden puiden ura ja uran päässä, kaukana Ultima Thulen suunnalla näin tuntureiden tanssivan, huojuvan kuin hurmioituneena transsissa.
Oman henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan ne pudistelivat lunta yltään, varistivat sitä kurujen täytöksi ja siitä se levisi; valtava lumimassa aaltoina siintäviä kallaita pitkin lanteille. Lennättäen hopeista hölynpölyä ylt'ympäriinsä kaukaisia pohjolan maita pitkin.
Siristin silmiäni, näytti että pölyä alkoi leijua koillisen kyydissä lannanmaan suuntaan. Olin niin kovin onnelinen siitä.
Kun palasin neuvooni, kuulin radion tötteröstä, että Siilessä (Ghile) oli juuri sattunut maanjäristys joku aika sitten.
Kun palasin neuvooni, kuulin radion tötteröstä, että Siilessä (Ghile) oli juuri sattunut maanjäristys joku aika sitten.
Se selittikin kaiken, ymmärsin oitis että siksi suipot siperiankuuset huojuivat, siksi tunturit varistivat lumikuormaansa lanteilleen, siksi tyven, aava jänkä aaltoili ja kuu oli helottanut kokonaisen yön sinisenä keltaista taivaankantta vasten sekä aamunsarastuksen aurinko nousi mustana.
~~~~~~~~~~~~
Ei mitään hätää. Asia oli sen verta pihvi että nostin poropaistin liedelle ja aloin valmistamaan itselleni henkilökohtaisesti omaa Café Ganule'a.
Pidän siitä yleensä niin kovasti jälkeen maanjäristyksen, että oikein värisen.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
KEVÄÄNKORVALLA (Kihivas 9/2010)
KEVÄÄNKORVALLA
Keväänkorvalla nostan esiin syksyllä säilötyn evään,
siian jonka käskin piian panna tönkkösuolaan saaviin.
Sanoin että nakkelen sen haaviin
kun ensimmäiset säteet kasvoja lämmittää
ja akat ruista jo Pääsiiksi mämmittää.
Hetki tuli hiihtoretkellä täyteen
ja nyt jo kuolaan
kun aattelen liittyä suolaan siunatun siian seuraan
vaikka matkaa on vielä yllin kyllin.
Suoli kurnii
ja kieli lipsuu sivakan kanssa kilpaa.
Silmät ummessa mäkeä lasetan,
lappua mielessä kaulalle asetan,
ruokahaluja kehotan, aterinkaluja terotan,
en tahdo seuraksi eineelle väkeä.
Aistin kielessä paistin,
lämpimän leivän, heleän päivän
ja keväisen häivän.
Kilo pilvenreunoissa puuntaa,
otan pirtille keväästä suuntaa,
se tuolla metsänreunassa kuultaa,
pian nautin ma oiwasta eväästä.
~~~~~~:~~~~~~
TOiSESSA VUOMASSA
TOiSESSA VUOMASSA
Puuntavien pilvien seinämä suutelee kaukaista,
sinisen kuultavaa taivaanrantaa sompion takana
kaiken maailman ikuisessa äärettömyydessä.
Korpin huuto kiirii aution jängän yli toiselle
kun se päivystää verkalleen vuomaa valuvan elon yllä.
Katkeamaton koparoiden nakse kuuluu vaimeana,
leviää selkosen valkean wällyn pintaan
ja laimenee aaltoilevan massan hengityshuurujen alla
taianomaiseksi puhinan ja nakseen rytmiksi.
Huurteinen paju- ja koivuruto eristää,
pidättää äänen niin tarkkaan että
tievan takana toisessa vuomassa kulkija ei tiedä
tokasta mitään ellei osaa tulkita kaarneiden kieltä.
Ja harva osaa.
Yksi osaa.
Varmajalkainen harmaa liikkuja kirjoo jälkien
helminauhaa kallasta vinosti ylös määrätietoisesti.
Pysähtyy äkisti niille sijoilleen äänen havaittuaan;
silmäilee ympäristöä,
huomaa lumisen pounikon ylle nietostuneen
lumikielekkeen alta sopivan posion
ja pujahtaa sinne odottamaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
lauantai 27. helmikuuta 2010
KOSKETAN HUULiLLA HiUKSIA
KOSKETAN HUULiLLA HiUKSIA
Autiotuvan lavitsalla,
jossakin lähes äärettömän Kaldoaivin selkosessa,
aamunkoi tekee parhaansa tunkeutuakseen
pölyisen ruudun läpi tuvan savuntuoksuiseen interiööriin.
Ensimmäisen hapuilevan säteen hipaisu nukkujan
kasvoilla saa silmäluomen liikahtamaan elohiiren lailla.
Hymyyn kaartuu suu joko säteestä
tai sielua kutittavasta makeasta unesta.
Makuupussin ketju karkaa salvastaan,
alkaa juosta auki etapeissa, aina hengityksen tahtiin.
Muutaman tuokion ja sijautumisen jälkeen
vaalea sääri aina nilkkaa myöten,
osan reittäkin paljastaen
luovuttaa untuvaisen huomansa.
Voisi luulla että on tapahtumassa valveutuminen;
ei suinkaan, tämä on jo tuttua,
silmät käyvät auki, mutta sulkeutuvat pikaisesti.
Vartalo kiertyy valosta pois,
käsi kiskoo liepeen raajan ylle
ja kuuluu syvä huokaus.
Hörppään kahvin lopun,
nousen ja kumarrun nukkujan ylle.
Kosketan huulilla hiuksia ja sipisen: Aquluk.
Autiotuvan lavitsalla,
jossakin lähes äärettömän Kaldoaivin selkosessa,
aamunkoi tekee parhaansa tunkeutuakseen
pölyisen ruudun läpi tuvan savuntuoksuiseen interiööriin.
Ensimmäisen hapuilevan säteen hipaisu nukkujan
kasvoilla saa silmäluomen liikahtamaan elohiiren lailla.
Hymyyn kaartuu suu joko säteestä
tai sielua kutittavasta makeasta unesta.
Makuupussin ketju karkaa salvastaan,
alkaa juosta auki etapeissa, aina hengityksen tahtiin.
Muutaman tuokion ja sijautumisen jälkeen
vaalea sääri aina nilkkaa myöten,
osan reittäkin paljastaen
luovuttaa untuvaisen huomansa.
Voisi luulla että on tapahtumassa valveutuminen;
ei suinkaan, tämä on jo tuttua,
silmät käyvät auki, mutta sulkeutuvat pikaisesti.
Vartalo kiertyy valosta pois,
käsi kiskoo liepeen raajan ylle
ja kuuluu syvä huokaus.
Hörppään kahvin lopun,
nousen ja kumarrun nukkujan ylle.
Kosketan huulilla hiuksia ja sipisen: Aquluk.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
perjantai 26. helmikuuta 2010
TURANiLAiSTA URANiAA
TURANiLAiSTA URANiAA
Heti kohta synnyttyäni ja opittuani koht'siltään kävelemään loin ensin maan ja taivaan. Melkoinen hässäkkä syntyi, sanoisin - tuli kehveli vieköön muutama ylipitkällä kaulalla varustettu otus, yhdelle silmät selkään ja muutamalle nenästä letku, mutta alkoi se sittemmin pelittää ihan joltisestikkin.
Ketkuja lukuunottamatta, ne sikiävät edelleen kuin rotat.
Myöhemmin toimin melkosen tovin sielujen ostajana Pohjois-Ruåtsin Naimakassa, jossa vast'ikään tehtiin Ruåtsin pakkasennätys -42ºC. Tuolta toimipisteestä siirryin Lumisodan jälkeen Absurdistaniin tilapäisesti vakituiseksi tyhjäntoimittajaksi ja ed.
Kuluneella viikolla olen sallinut itselleni kerrottavan että elakelaiset ja alle kouluikäiset pennut käyttävät eniten kalliita terveys- ja sosiaalipalveluita, elikkä ovat siis yhteiskunnallisen onnen taakkana ja ikeenä matkallamme onneen.
Äidinkielellämme tämä tarkoittaa lisäksi myös sitä että näistä inimisryhmistä on eniten haittaa etenkin markkinaliberalismin jumalpuolueelle der Nationale Koalitionspartei, jonka paavillisena myrkkysopan ylihämmentäjänä toimii itse itsestään nimitystä: Haukkatarhan kukko, käyttävä broileri.
Tästä vain kulunkeja tuottavasta inimisryhmästä ja asiasta ilmineerasi kuluneella viikolla samaan em. puolueeseen orientoitunut Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma.
Hänen mukaansa kuntien käyttämistä rahoista yli puolet menee terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin, joita käyttävät eniten elakelaiset ja alle kouluikäiset ja vain puolet jää enää ylläpidosta vastaavan byrokratian käyttöön.
Mäki-Lohiluoman (ei se Transit-mies) mukaan 80% inimisen yhteiskunnalle aiheuttamista kustannuksista syntyy viimeisen kahden elinvuoden aikana.
"Jokainen yli satavuotias maksaa yhteiskunnalle keskimäärin 33 000 euroa vuodessa. Sekä itsemme että yhteiskunnan kannalta olisi hyvä, jos jokainen meistä tekisi hoitotestamentin", tämä samainen Mäki-Lohiluoma (ei se Transit-mies) sanoo STTK-lehden haastattelussa.
Inimisten ei pitäisi yhteiskunnan kiusaksi elää liian pitkään, sitähän tuon neropatin rivienväliin kirjoitettu mielipide todellisuudessa kertoo.
Muistelen vastaavanlaisia ajatusrakennelmia elätellyn jo niinkin warhain kuin muinaisessa 3. Valtakunnassa, osin jopa kokeiluja suoritetun turhien inimisten ja inimisryhmien osalta...
Ja tämä Mäki-Lohiluoma (ei se Transit-mies) sentään on valtiotieteiden lisenssi Åbo Akademista. Hänellä on ymmärrykseni mukaan aikaisempaa kokemusta sisäasioista joihin tietysti wanhusten ja pikkulasten sisäasiat (Hyh-hyh) myös liittyvät, sillä samainen lisenssi on varhemmin toiminut sisäasiain ministeriössä.
Sieltä kai johtuneekin useimmilla, useimpien nykyisin sisältä käsin toimitettavien asioiden asiantuntijuus. Harva kun tuskin enää nykyään tulee tutustuneeksi ulkoasioihin muualla kuin aivan alkeellisimmilla kesämökeillä Barbariassa.
Tosin sielläkin alkaa olla jo kuivikekäymälät sisällä ja enää syöminen tapahtuu nuotion loisteessa ulkona, sateen sattuessa toki katoksessa, mutta kakkiminen sielläkin lämpimässä, seinien sisällä. Useinmiten.
Olisiko yhteiskunnalle edullisempaa lopettaa elakelaiset suoraan heti kun elakeikä on rapsahtanut päälle, sitä tämä der Nationale Koalitionspartein järkäle ei tohdi tai ilkiä ääneen sanoa?
Toisaalta jo pelkällä maalaisjärjellä ajatellen, ilman lisenssiäkin, moisen idean julkistaminen saisi useimmat elämänjanoiset sinnimään sorvinääressä hamaan ilmastoinninmuutokseen saakka. Kenties jopa sitkeimmät näkisivät vielä sen.
Säästyneet elakerahat ja varat Absurdistan voisi ohjata puoluetukeen, maatalouteen sekä jokunen ropo Ambomaalle tai Timbuktuun.
On hyvin runsaasti syytä epäillä moisten mielipiteidensä johdosta tätä edellä mainittua valtiotieteiden lisenssiä Åbo Akademista jopa SFP:n ujuttamaksi Freudenthal-kätyriksi.
Tämä Freudenthal-hemmohan tuli muinoin kuuluisaksi rodunjalostuspuheistaan ja nyt tämän Mäki-Lohiluoman (ei se Transit-mies) puheet vaikuttavat äkikseltään hieman rodunjalostuksen viittaavilta.
Kenties tässä taas ollaan sysäämässä turaanilaisia takapihalle ja hyyryläisiksi wanhaan malliin. Saa nähdä alkavatko jo lähes unholaan jääneet syytinki-huutokaupat uudelleen.
* Turaani on Aasiassa, Araljärvestä kaakkoon oleva laaja alankoalue.
* Turaanilaiset kielet ovat urali-altalaiskielten varhempi nimitys.
Ketkuja lukuunottamatta, ne sikiävät edelleen kuin rotat.
Myöhemmin toimin melkosen tovin sielujen ostajana Pohjois-Ruåtsin Naimakassa, jossa vast'ikään tehtiin Ruåtsin pakkasennätys -42ºC. Tuolta toimipisteestä siirryin Lumisodan jälkeen Absurdistaniin tilapäisesti vakituiseksi tyhjäntoimittajaksi ja ed.
Kuluneella viikolla olen sallinut itselleni kerrottavan että elakelaiset ja alle kouluikäiset pennut käyttävät eniten kalliita terveys- ja sosiaalipalveluita, elikkä ovat siis yhteiskunnallisen onnen taakkana ja ikeenä matkallamme onneen.
Äidinkielellämme tämä tarkoittaa lisäksi myös sitä että näistä inimisryhmistä on eniten haittaa etenkin markkinaliberalismin jumalpuolueelle der Nationale Koalitionspartei, jonka paavillisena myrkkysopan ylihämmentäjänä toimii itse itsestään nimitystä: Haukkatarhan kukko, käyttävä broileri.
Tästä vain kulunkeja tuottavasta inimisryhmästä ja asiasta ilmineerasi kuluneella viikolla samaan em. puolueeseen orientoitunut Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma.
Hänen mukaansa kuntien käyttämistä rahoista yli puolet menee terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin, joita käyttävät eniten elakelaiset ja alle kouluikäiset ja vain puolet jää enää ylläpidosta vastaavan byrokratian käyttöön.
Mäki-Lohiluoman (ei se Transit-mies) mukaan 80% inimisen yhteiskunnalle aiheuttamista kustannuksista syntyy viimeisen kahden elinvuoden aikana.
"Jokainen yli satavuotias maksaa yhteiskunnalle keskimäärin 33 000 euroa vuodessa. Sekä itsemme että yhteiskunnan kannalta olisi hyvä, jos jokainen meistä tekisi hoitotestamentin", tämä samainen Mäki-Lohiluoma (ei se Transit-mies) sanoo STTK-lehden haastattelussa.
~~~~~~~~~~~~
Inimisten ei pitäisi yhteiskunnan kiusaksi elää liian pitkään, sitähän tuon neropatin rivienväliin kirjoitettu mielipide todellisuudessa kertoo.
Muistelen vastaavanlaisia ajatusrakennelmia elätellyn jo niinkin warhain kuin muinaisessa 3. Valtakunnassa, osin jopa kokeiluja suoritetun turhien inimisten ja inimisryhmien osalta...
Ja tämä Mäki-Lohiluoma (ei se Transit-mies) sentään on valtiotieteiden lisenssi Åbo Akademista. Hänellä on ymmärrykseni mukaan aikaisempaa kokemusta sisäasioista joihin tietysti wanhusten ja pikkulasten sisäasiat (Hyh-hyh) myös liittyvät, sillä samainen lisenssi on varhemmin toiminut sisäasiain ministeriössä.
Sieltä kai johtuneekin useimmilla, useimpien nykyisin sisältä käsin toimitettavien asioiden asiantuntijuus. Harva kun tuskin enää nykyään tulee tutustuneeksi ulkoasioihin muualla kuin aivan alkeellisimmilla kesämökeillä Barbariassa.
Tosin sielläkin alkaa olla jo kuivikekäymälät sisällä ja enää syöminen tapahtuu nuotion loisteessa ulkona, sateen sattuessa toki katoksessa, mutta kakkiminen sielläkin lämpimässä, seinien sisällä. Useinmiten.
~~~~~~~~~~~~
Olisiko yhteiskunnalle edullisempaa lopettaa elakelaiset suoraan heti kun elakeikä on rapsahtanut päälle, sitä tämä der Nationale Koalitionspartein järkäle ei tohdi tai ilkiä ääneen sanoa?
Toisaalta jo pelkällä maalaisjärjellä ajatellen, ilman lisenssiäkin, moisen idean julkistaminen saisi useimmat elämänjanoiset sinnimään sorvinääressä hamaan ilmastoinninmuutokseen saakka. Kenties jopa sitkeimmät näkisivät vielä sen.
Säästyneet elakerahat ja varat Absurdistan voisi ohjata puoluetukeen, maatalouteen sekä jokunen ropo Ambomaalle tai Timbuktuun.
On hyvin runsaasti syytä epäillä moisten mielipiteidensä johdosta tätä edellä mainittua valtiotieteiden lisenssiä Åbo Akademista jopa SFP:n ujuttamaksi Freudenthal-kätyriksi.
Tämä Freudenthal-hemmohan tuli muinoin kuuluisaksi rodunjalostuspuheistaan ja nyt tämän Mäki-Lohiluoman (ei se Transit-mies) puheet vaikuttavat äkikseltään hieman rodunjalostuksen viittaavilta.
Kenties tässä taas ollaan sysäämässä turaanilaisia takapihalle ja hyyryläisiksi wanhaan malliin. Saa nähdä alkavatko jo lähes unholaan jääneet syytinki-huutokaupat uudelleen.
~~~~~~~~~~~~
Minusta meidän nyky-turanilaisten kannattaisi koota wastavoimamme nippuun
ja uussynnyttää vaikka pihdeillä Neo-Turaanilainen liike,
neo-panturanismi,
kirjallis-polittinen virtaus ja haihatus,
jonka pyrkimys on kaikkien turaanilaisten kansojen lähentäminen
ja hätistellä moinen Mäki-Lohiluoma (ei se Transit-mies)
jonnekkin hevonpersieen.
ja uussynnyttää vaikka pihdeillä Neo-Turaanilainen liike,
neo-panturanismi,
kirjallis-polittinen virtaus ja haihatus,
jonka pyrkimys on kaikkien turaanilaisten kansojen lähentäminen
ja hätistellä moinen Mäki-Lohiluoma (ei se Transit-mies)
jonnekkin hevonpersieen.
~~~~~~~~~~~~
* Turaani on Aasiassa, Araljärvestä kaakkoon oleva laaja alankoalue.
* Turaanilaiset kielet ovat urali-altalaiskielten varhempi nimitys.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
