KURKOTUS

KURKOTUS

Kelejä pitelee,
auvoisia huomeneita tuhka tihiään,
raikkaus lisääntyy niin,
ettei lempoa ehdi kaikkea kunnolla kitusiinsa ahmia.

Huikaisevaa,
vaikka mantuun syntynyt ruska taantumassa,
väkevämmät värit haalistumassa,
liudentumassa kuloutuvaan heinään.

Siinä on munaskuissa saakka tuntuvaa haikeutta,
jotain sellaista ilmassa roikkuvaa,
tavoittamatonta ikuista eellä juoksevaa
joka kuitenkin on,
kutsuu houkuttavasti
ja ei ole.

Ka - milläpä sen kiinni kahmaiset,
kurkotat kurkotat,
kourat tyhjää täynnä,
pivolliset hölynpölyjä;
uusi arpa.

Jossain taustalla pien malttamaton odotus
myöhäsyksyn upeimmista näyistä;
kultainen kuloheinä taipuu ensilumen pintaa vasten
auringon hyvästellessä Arktista hysteriaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HULTTiOiTUNUT

HULTTiOiTUNUT

Tuuli huiskaa, meri velloo,
kuiskaan peiton alle meneväni rantaan,
santaa tallomaan;
katsoo kelloon, puistaa päätään
ja menen;
tihkun sekaista siitettä kasvon puolikasta vasten.

Tämä on rutiini ja riitti,
ei kahta puhetta,
tavaksi juurtunut aamiaisen päällys - hyvää puuta.

Satoi eli paistoi,
aamun haistelu porstuan rappusilta,
varsinainen maistelu sitten päiväasu yllä rannalla;
päivän rekisteröinti sekä arvio tulevasta.

Aika usein ajatuskone hyrähtää käyntiin oitis,
muutaman haparoivan,
sivuun hairahtuneen eetoksen yllyttämänä.

Kiihottuu omasta wimmastaan
ja on tuossa tuokiossa omilla hulttioteillään
joskus hyvinkin ryöttäsyntisissä merkeissä;
niin riettaasti ettei siveellisyys ilkiä päätä aukaista.

Hulluttelua se on - suurinta ajatusten vapautta;
riemua sen aikaa kuin sitä piisaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HiENOA

HiENOA

Kolmansien osapuolien välillä lievää myhäilyä,
pidätettyä tyrskähtelyä tilanteen niin salliessa,
hartioiden hytkymistä;
näkimissä lievästi harittavaa auvoista huvittavuutta.

Että nuo toiset -
jaksavatkin vatvoa jok'ikinen vuosi samaa -
jaksavat - vaikka vuodenajat tulevat ajallaan;
sitten kun tulevat - ei kahta puhetta.

Kesän rakastajissa itkun sekaista haaleaa,
tahtotilan toimimattomuuden aiheuttamaa kipua;
se vaan alkaa olla ohi - kesä - se on siinä.

Siihen ei paljon vaikuta ihmisten halu
joilla on on vain kusiaisen rooli tässä kierrossa -
ei vaikka kuinka haluaisi.

Talvi-ihmisten odotus jatkuu kiihkeänä,
malttamattomuus saa aikaan omituisia purskahduksia,
milloin kenenkin syy kun talvi ja lumi ei joudu.

Ja sitten kun joutuu - mutta jää lyhyeksi,
niin taas jossain muussa syy,
vaan ei itse viattomassa talvessa koska...

Selvähän se on että katkeroittaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KARMiiNi

KARMiiNi

Syksyn värejä on siellä täällä,
kuin huitaisemalla huiskaistu maisemaan;
mitään varmuutta ei aidosta tolasta ole.

Muuta kuin se iänikuinen - parivuotinen miehenmuisti,
jota sitäkin johtuneista syistä typistetty
kaiken muun joutavanpäiväisen ohella.

Toki säästämisen hyvettä ajatellen - puhtaasti -
eihän sitä nyt muuten.

Vihreää enempäsä yhä,
siellä täällä ruostuneita koivuja,
muutama ilopilkahdus - kirkkaankeltainen lehti.
ilo tuokioon syntyy pieteetillä.

Mannulla sitten kyllä paremmin,
juolukalla erinomaista viininpunaa,
mustikkain oranssiin sekoittuen.

Paljaammilla maastoläikillä -
jossain puuttoman liepeillä -
sianpuolukan upeaa karmiininpunaa;
oikein värisyttää kehoa sen punaisen syvyys
ilman pohjatonta pohjaa.

Haikeus kaiken väriloiston jättämiseen kertyy.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HERKKiEN SUKU

HERKKiEN SUKU

Pohjoinen tuoksuu ihan vain yleisesti,
pysty kukaan erikoisimmin ilmaisemaan mikä siinä;
se on vain paikkaan sidottu aika,
se joka saa etiäiset kihoamaan iholle,
ripistämään karvatupissa - pörhistämään villat.

Nokkelimmat kekseliäät puhuvat
tuosta ilmiöstä nimellä intuitio,
kenties vaikuttaakseen mystisimmiltä
kuin tavallinen aavistelija-ounastelija,
tahi etiäisiin vihkiytynyt kansanihminen.

Samapa tuolle eli tälle,
samaa herkkien sukua kaikki mainitut;
tyypillistä olevaisille on menneisyys edessä näkyvänä,
tulevaisuus takana uumoiltavana arvailuna,
ennakoinnin varassa,
muttei lukkoon lyötynä - tarkistamisvara on.

Kummallisesti vain tuo tuoksu tavoittaa;
joka syksy oitis kun osautuu otolliseen paikkaan
ja antaa sen koskettaa sielua...
huumaavalle jängälle,
suolaveden autiolle rannalle,
vuoren tai tunturin kiirelle...

Se on ensilumen ilmassa roikkuva laulu.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KONTRASTEJA

KONTRASTEJA

Kun sitten alkaa,
niin hämärtyykin vauhdilla,
pimenee ihan silmissä.

Kontrastit tehostavat tunnelmaa,
katuvalojen kohdalla tuntuu mustemmalta
kuin pelkän kirjokannen alla;
tuntuu -
vaikka pilkkopimeää ei tässä maailmassa ole.
Ei muualla paitsi valottomassa pottukuopassa

Eikä aikaakaan - tätä totuutta päivitellään,
sitten jo odotellaan kaamoksen himmeitä hämäriä,
mystiseltä vaikuttavia taivaanvaihteluita
ja ihastellaan niitä viimeistään silloin
kun reposten valkeat kirmaavat taivaanpiirillä.

Mutta yhä tässä päivää jäljellä,
eikä lyheneminen kummemmin hytkäytä,
Arktisen hysterian selkeys päinvastoin viehättää.

Valoisaa on ja ei ole,
tuulista on ja ei ole,
pakkasta on ja ei ole;
helppo elämää noiden suhteen.

Ulosmeno on vain pukeutumisen soveltamista.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

ALTiSTUS

ALTiSTUS

Erämaa on hiljaa - sarastaa,
vain muutamia huokaisuja tundran uumenista,
koskemattomuus väristää luissa.

Savuisen oloinen levoton utu
loputtoman tuntuisessa vaelluksessaan
halaa mantuja julkisesti salaa;
pyyhkäisyn jäljiltä pisarainen pinta ruskan lehdillä
kuin kihoava tuskanhiki iholla.

Tyytyväisyys tuntuu,
voitelee sielua jokaisella katsahduksella hiljaisuuteen,
on vain on.

Syksy saapuu lahein herein askelin;
tuloa ei kuule kuulimilla,
täytyy osata näkimillä äkätä,
haistimilla haistaa.

Hienoisen suruvoiton sävelen tavoittaa parhaiten,
jos uskaltaa altistaa itsensä,
saattaa tuntemustensa vietäväksi;
eikä penää etukäteen vastauksia tulevasta.

Savu kiemurtelee hulttion tapaan,
osuu kuin sattumalta sieraimen vartta silmäkulmaan;
kyyneliä - syystä tai toisesta - vierii sammaleeseen.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LUTERiMiiNOJA

LUTERiMiiNOJA

Niin laiskoja hupahtavia eetoksia,
jotta pitää olla nurinkurin rinteessä -
pää persien paikalla
ja toisinpäin tietty päinvastoin;
vasta sitten suostuvat pullahtamaan ilmoille.

Kyse on laiskuuden ihannoinnista,
se on rankkaakin rankempaa työtä
kun pitää vältellä ja pujotella
työnsankarien asettamia luterimiinoja;
terve ruumis nääs ei Piispan mukaan työtä kaipaa.

Kyllä tämä menettelee,
sateella,
etenkin rankkasateella pakkaa märähkö,
alaskäteen noruva vesi suuhun;
muuhun se ei vaikuta,
mutta housut kastuu ihan oikein lahkeista aloittaen,
mutta sisältä päin
koska lahkeita ei ole viikattu sukkien sisiin.

Ajatukset ovat kuitenkin loistavia,
ei niitä tohdi julki panna;
näkijä teurastetaan oikeaoppisten toimesta.

Siksi kellottelua syyskuun matalassa valossa,
hyvässä uskossa että rakkaus työtekoon ei palaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PYHÄ PAiKKA

PYHÄ PAiKKA

Tulen sija,
musta aukko mannussa tundran reunassa,
otollisella paikalla.

Tuuli siivonnut tuhkat,
sade nuoleskellut viimeisetkin jämät,
sitkeimmät tervasnoet iskostuneina kivipiirin sisään
enää jäljellä.

Pitäjillä ollut käytössä kanto- tai ajopuuta,
sen tuosta käsittää,
jos viitsii miettiä,
eikä törmätä mysteeriin.

Järjestettyjä kiviä tulipaikan ympärillä,
pyhä paikka - jollekkin -
uskokoon mihin hyvänsä - vaikka itseensä.

Tähän tehdään tuli,
konstit on monet,
suojataan tuulen puoli
ja sitten hiljennytään kuuntelemaan viestejä.

Jotain sijainnista viestii se
kun tietystä kurun aukosta näkyy meri,
vastapäisestä vuorilta valuva puro putouksineen
siniutuista taivaanpiiriä vasten.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LAMMASAiTUUN LAiDUN

LAMMASAiTUUN LAiDUN

Jatkelmilla ehotut katkelmat wanhassa aidassa,
erottuvat taivaanpiiriä vasten;
täplikästä lankaa,
galvanointi on hioutunut pois otollisista kohtaa.

Syyllinen tiedetään,
Pohjan akan hyytävän tuliset jääneulat ovat hioneet
vuosikymmenten saatossa eniten oikeassa kulmassa
olleiden suojapinnan puhki
ja suolaisen veden kostea suudelma hoitanut loput.

Olisikohan ehken vuosikymmen sitten tehty
tämän aitauksen viimeisin ehostus;
ei kylttiä, ei päivämäärää.

Aitatolpat voivat hyvin,
ylimmässä langassa katkelmia,
lammasverkko osittain lysähtänyt länään,
ei pidättele tänään ketään;
jos jossain hoitaakin virkaa,
niin sivusta pääsee vaivattomasti määkimään
tälle laitumelle isompikin katras.

Villiintynyt keto on täpötäynnä ahmittavaa;
kyllä tänne osauduttuaan osaa viihtyä,
meren humina ei yllä,
kaiken päällä uinuu hiljainen unohdettu menneisyys.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

UMPiHANKi

UMPiHANKi

Matkalle - etenkin pitkälle -
lähtemisen suurin vaikeus on
haluttoman mielen lähtemisenumpihanki;
sen yli päästyä sitten helpottaa näennäisesti.

Miten helposti sitä mukautuukaan siihen tilaan
jossa luontaiset mielen olosuhteet jo sinällään
tekevät olemisen kepeyden sietämisestä
turhanpäiväistä puuhastelua.

Sitä ei kertakaikkiaan tarvita;
arktinen tyven on samansuuntaista myötäeloa,
tasapainossa seutukunnan hopun ja levon kera,
kaikki asiaankuuluva tapahtuu ajallaan,
tahi on tapahtumatta - mitä sitten.

Ylitettyäsi alussa mainitun esteen -
mielen umpihangen -
edessäsi on loppumaton joukko uusia totutteluja
aivan mitättömistä vielä mitättömämpiin.

Lukitsemista, avaamista, äänen hillintää;
avainten, kaikenmaailman kilkuttumien ja hipleiden
jatkuvaa muistamista.

Niin monet jäljet johtavat urbanistanilaiseen luolaan,
mutta vain harvahkot takaisin ulos.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

SYVENEVÄT YÖT

SYVENEVÄT YÖT

Yöt syvenevät - ovat pian tasan päivän kera,
vesi jo oitis herahtaa suun medeksi -
oikeastaan saa tulvimaan
kun pikkiriikkisenkään sallii ajatuksensa harhailla
rannan korvalle - vuoroveden nuolemalle tanhualle.

Johon illan pimentyessä joskus tuli saatetaan;
toisinaan huvin vuoksi ihan pelkästään loimomaan,
toisinaan tikun nokassa herkkujen kärventämiseen.

Kyllä tuo omatekoinen kulinarissimus
on joka kerta tähän saakka ruokalan
esikypsytetyistä puolivalmisteista haalitun,
esileikillisesti lisäaineilla kuorrutetun pöperön
päihittänyt mennen sekä tullen.

Vaan eipä sitä koskaan tiedä milloin ihminen menee
ja sortuu heikkoudessaan ruualliseen laiskuuteen;
alkaen täyttämään käkätintään valmisannoksilla.

Säälihän se on,
mutta ei pidä koskaan mennä kieltämään typeryyksiä,
siitä saattaa asianomainen loukkaantua
ja jäädä koko loppuelämäkseen sellaiseksi.

Se taas ei toivottavaa hänen houkkuutensa tähden.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

HAMEKOHTAUS

HAMEKOHTAUS

Tuuli kaakko,
puhallus äkeä,
haittaa arempaa parempaa väkeä;
kyyristelevät visusti sisällä.

Kyltymättömän saa yltymään,
yltiöpään näkemään aivan oivallisia loiskeita,
hurjapään nousemaan urheuskiimaan
kun ankarimmat roiskeet syöksyvät tuiskahtaen,
ryöpsähtävät meren kaluamasta murtajan aukosta
kuin geysiiri korskuvan valaan sieraimesta.

Ätäkkä keli viihdyttää sielua winhasti kiihdyttäen;
tuon tuosta seitsemännen aallon huipentumia,
elämyksellistä eloa bakresvettbølessæ
kun jossain Urbanistanissa vain sitä tavallista ikävää.

Hieman vilttaantunut mielikuvitus saa hetkessä
riettaahkon ajatusyhteyden yksilahkeisiin;
esimerkiksi Marilynin kuuluisaan hamekohtaukseen.

Vaikkakin tässä tapauksessa musliinihameen tilalle
on mitä todennäköisesti varauduttava näkemään
Bergmanin vuoristohousut - samaa merkkiä anorakki
ynnä ei-Monroen näköinen naisihminen.

Housujen sisällä harmaat tanakat villahousut.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

TiMBUKTUUN

TiMBUKTUUN

Vuodenkierron elkeitä,
viittaavat haikeasti suruvoittoon,
vaikka keskikesän kova valo ei olekaan
kierron ihan ensimmäiseksi päällimmäinen vaihtoehto.

Kaunista tuolloin tietty on - edesmenneellä -
monellakin mittapuulla,
mutta se syksyn pehmeys puuttuu,
se mikä tekee kokonaisuudesta ahmaistavan annoksen,
sen Arktisen hysterian voimaannuttavan haukun.

Haikeus johtunee etupäässä lähtijöistä,
kai siitä että niiden on jätettävä tämä Tuulimaa,
koska eivät selviydy olosuhteista ihmiseläimen lailla;
tuskinpa itse matkasta ja matkustamisesta.

Heikäläisillä kun ei ole heittää peliin coretexiä,
ylimääräistä putkiuntuvalyyssiä, villatikkuria,
pässinpökkimiä, eikä muitakaan ihmisten kotkotuksia.

Pelkässä untuvilla ja päällishöyhenillä vuoratussa
nahkasäkissä heiveröiset oloiset reikäluut
sekä linnunlihat.

Kyllä sillä varustuksella on räpisteltävä lämpimään,
vaikka pippurinkasvatustaajamiin,
tahi takuuvarmaan Timbuktuun jos ei muuta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

AJOPUUTEORiA

AJOPUUTEORiA

Huoletonta loikoilevaa joutenolon lopettelua;
alla satojen miljoonien vuosien ikäinen kallio,
ei huolen häivää huomisesta,
nikamat tukevasti kivisessä pinnassa.

Takaumaa vilisee toinen toistaan seuraten,
useaan otteeseen päällimmäiseksi tunkeutuu
pieni camolintu rypäs,
talvipukuunsa sonnustautuva kiirunakatras;
tepastelemassa puolivallattomasti kalliolla.
Jos eivät liiku, eivät näy lain - selviytymisen ihme.

Ja kuinka ollakaan,
siihen taukoon tukkii itseään täysin selityksettömästi -
jostain kummallisesta syystä Okeechobee -
muinaisten hitchitien antama nimi Kallavedelle;
"vesi iso" sananmukaisesti.

Haihattelevan hutvattelevainen mieli on eräs
nykyisen ihmisrodun kummallisimmista keksinnöistä;
siitä tuntuu tällä perällä saavan nauttia kyllikseen.

Se boheeminen vapaus vapauteen,
rapsodia joka tekee vapaudesta vankilan,
tuntuu Arktisesta hysteriasta osittain puuttuvan.

Ristiinaulitsijat eivät kelpuuta ajopuuta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

MiELEN RiKOS

MiELEN RiKOS

Istut vuorenrinteessä tuulen huminan ympäröimänä,
hyvin valitulla kivisellä perustalla,
sellaisessa hiljaisuudessa,
ettei edes oma jumalasi kuule sinun ajatuksiasi
ja tuijotat meren yli avaruuden tungokseen,
sfäärien lomassa sikin sokin ryntäileviin sinfonioihin.

Oivallinen paikka uneksia riettaista hurlumheista;
tietenkin mielen vapauttamisen suurin rikos
on juuri ne ryöttäsyntiset eetokset.

Ne kontrolloimattomat - ne -
jotka vain ajatustenlukija ilmiönä kykenee urkkimaan;
kenties julkituomaan muiden kuulolle.

Ja syylliset tiedetään ennakkoon,
aasintuntijat kehittelevät jo heille rikoksia.

Omaisuus tullaan takavarikoimaan syyllisiltä,
paitsi runoilijoilta -
heillähän koko omaisuus on vain oma pää,
joka ei suostu erkanemaan,
ellei sitä kerpeikkari erikseen irrota.

Vuorella ainut rangaistus mikä voi tavoittaa,
on että lokki paskoo päälle,
jos katsoo jämähtäneen anastavan sen reviirin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

JOKA HUOMEN

JOKA HUOMEN

Pekonia vaaditaan,
sen kera vapaan kanan munasörsseliä;
vielä niiden lisiksi isommanpuoleinen appelsiinimötikkä.
Wiipaloituneena.

Sillä kurin - tuosta henkisesti tukevoituneena -
alkaa ymmärtämään hiljalleen vaikkapa
sen vuosien saatossa näkemänsä kauneuden sisän;
ja nyt ei puhuta jostain suloisen miniatyyrin,
minimalistisen vähäeleisistä osasista,
vaan suurten kokonaisuuksien piilevistä suloista.

Siitä mihin ihminen havahtuu vasta
kun seisoo valtavan suolaveden rannalla
sekä yhen äkin siinä äkkää,
mikä on paskojen järjestys tässä universumissa,
tästä maailman navasta katsottuna,
niiltä jalansijoilta siinä sannassa törrötettäessä.

Törmäys omaan mitättömään pienuuteensa,
versus maailmankaikkeus;
kaikkine omine paskantärkeine ajatuksineen
jonkun jumalattoman kokoisen kivipahtaan juurella.

Siinä on jotain vavisuttavaa,
jotain sellaista joka riuhtoo omahyväistä sielua
ja kaipaa lisää sianpoikasen savustettuja siivuja.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LEHMÄMÄiSTÄ

LEHMÄMÄiSTÄ

Huikeita pilvenlipareita valuu Golf-virran suunnasta;
kyllä sen kelpaa lähetellä terviisiä,
vaikka tehon loppumetreillä ollaan näillä tienoin.

Sulia ovat vielä - pehmeitä kuin lehmän hönkäykset,
vaikka syksyä on lähestyminen.

Posken kun pistää nurkan takaa liikkuvaan ilmaan,
on kuin märällä rätillä naamalättyä pyyhkäistäisiin;
sellainen viileän lahea vettä tihkuva kosketus.

Olematon,
lähes huomaamaton kipene syksyn haikeutta -
siinä otteessa -
tulee tahaton väristys,
yksinäinen ihokarva kokeilee pörhistymistä,
mutta luopuu kun joukkoliikennettä ei synnykään.

Vaipuu myötäsukaan muiden kera,
odottamaan ätäkämpää signaalia;
elä nyt sitten näiden kera jumalisesti.

Tietenkin taustalla ovat miesmuistin aikaiset,
sen todistetusti lyhyehkön - parivuotisen -,
mutta sitäkin jyrkkäkontrastisemmat mielikuvat
polttavasti viiltävistä - vaakasuorista lumiruoskista,
ihoahavan synnyttäjistä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

JOTAiN SELLAiSTA

JOTAiN SELLAiSTA

Tundra vie voiton,
pounikkoinen jänkä hehkuu satoaan,
vasta muutamia hajanaisia merkkejä syksystä,
nekin siellä täällä huiskittuna isolla alalla hajallaan.

Entä se tuoksu,
mieltä myllertävä aromi leijuu tuulahdusten mukana,
hipaisee haistinta pikantin romanttisesti,
ujuttautuu vomeronasaalielimen kautta ajatusten
syvimpään ytimeen huumaten.

Sanattomuus on valttia,
ymmärrys olla sanomatta sanakaan,
koska eipä se siitään valkene kummemmaksi,
vaikka kuinka olevaista ylistäisi ääneen vainen.

Tundra on omaperäisessä yksinkertaisessa,
tuiki uhkeassa monimuotoisuudessaan jotain sellaista
joka ei selviä selvittämällä;
vain saattamalla entistä ymmemmälle käymättömän.
Kyllä se on koettava itse syksyn kynnyksellä.

Nimenomaan syksyllä - sen hiljaisuuden tähden;
humisevan tuulen sisältä äkkää helpommin
äänettömyyden myös ennenkokematon,
paljonkin sulavammin mitä keväisen elämän
kiivaimman hurmoksen aikoihin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

REiKÄ

REiKÄ

Hurskaita ajatuksia pukkaa rantaa paarustaessa,
toki joskus korskeitakin,
mutta vain omien tuttujen leukaperien jauhettavaksi.

Yksinastujan ikuinen onni,
sielun varjo vierellä ei nalkuta,
ei piinaa kinalla.

Sitä paitsi;
vesirajan kivenmutikat ovat hyviä kuulijoita,
ovat aina samaa mieltä - eivät pane kampoihin,
jatkavat vain kasvamistaan väärään suuntaan
vääristäkin mielipiteistä huolimatta.

Aikansa kun niille hölöttää,
pyrkii kielen päälle tuppaamaan vanhurskaitakin,
siis niitä vanhempia vielä ehdampia eetoksia.
Jonkun sortin takaumina kai.

Siltä mellevältä ajalta kun maapallossa oli kahva
ja päässä niin tuhti annos hyväntahtoista hölmöyttä,
jotta uskoi muuhunkin kuin siihen,
että lumeen kustessa reikä tulee.

Reikä se tulee tulevaankin lumeen,
se on uskoni ja säveleni,
eikä muusta väliä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LOPS

LOPS

Siinä sitten,
virkkuina,
sektoriloiston merenpuolella,
tilapäisesti pysyväksi kyhätyllä penkintapaisella.

Pönöttävät ja höpöttävät heti aamusta levottomia,
koko pere,
paitsi neiti - nukkuu pitkää huomenta;
syysaamu,
ensimmäinen utopian kaltainen aamurusko mykistää.

Vain hissunkissuisia harvoja sanoja silmiin katsoen,
ei asiaa - vähäpätöistäkään;
vain haltioitumisen äänellisiä oireita.

Siihen taukojen lomaan sitten vuoksi hotkaisee
myötämäkeen palaavan edellisensä sisäänsä
ja lops:
tasaisen epäsäännölliseen tahtiin lops.

Lapsi ei mokomasta hytkähdä,
jatkaa pienellä autuaalla sielullaan uniaan
kiskoo kaikilla aisteillaan tätä pittoreskiä oloa.

Kaksi onnellista tuijottaa toisiaan,
lumous on siihen saakka hiiskumattoman rikkumaton
kuni äkkäävät yhen äkin alkaa pussailemaan.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

KEPEiTÄ LEPEiTÄ

KEPEiTÄ LEPEiTÄ

Aurinko häipyy puolen ehtoon aikoihin,
lipuu vuoren taa - Höyhensaaren suuntaan;
poistuessaan tästä merellisestä atmosfääristä
värittää koko täkäläisen seudun
upean yltäkylläiseen pastelliin.

Hyvän poutaisen ehtoon sattuessa
jopa liki koko kylä pittoreskittyy;
varjoisimmat loukotkin saavat annoksensa väriä
kun akkunoiden heijastukset maalaavat niitä.

Kovavaloisen arktisen kesän jäljiltä
näkimet suorastaan nautiskelevat laheasta,
sielua hivelevästä kontrastista.

Se saa sielutkin hereytymään lepeiksi,
saattamaan ilmoille kepeitä höpöpuheita,
suopeimmasta päästä ääneen,
riettaampia sipipuheina toisen kuulimeen
jossain Höyhensaaren rantasannalla ennen kuin.

Kaikki tuo edellä mainittu aivan erityisellä pieteetillä,
kevyesti höpsähtävällä romanttisella kuorrutuksella
ja vallan sillä;
ei se muuten lähde - eikä etenkään aukene kelleen.

Sellainen on ote oltava - löyhähkö, sietämätön.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LANGAN PÄÄT

LANGAN PÄÄT

On niitä hetkiä kun havahtuu;
syksyn selkeitä oireita kyllä,
vaan saattavat lipua ohitsekin,
jos humeetissa sauhuaa jotain muuta ätäkämpää.

Tulen synnyttäminen,
sen ääreen istahtaminen,
se yleensä hiljentää kiirut;
ikiwanha riitti toimii vielä tikitysaikanakin,
vaikka harvemmin sitä tulee mokomaa
siitä vinkkelistä pähkäiltyä.

Mutta niin se vain on,
jahka tulen - vähäpädönkin -
on saanut elämään
ja sen tykö asettuu,
niin piankos olemassa oleminen kevenee;
johtuneeko siitä että eetokset erkanevat kehosta...

Henkinen kuorma siirtyy välitilaan,
unen ja valveen rajamaille,
näkimet näkemään unta ja totta samaan aikaan.

Sielu asettuu kuuntelemaan muinaisia
ja jos samoille tulille on osautunut muitakin,
niin pianpa ympärille kiehittyy tarinoiden vyyhti;
joku ottaa langan pään - siitä se alkaa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

LÄLLY

LÄLLY

Harmaja meri,
pientä rikkoa siellä täällä,
muuten huokailee tavanmukaisia.

Ei ole tyven.
ei äreä,
jotain siltä ja väliltä,
epämääräistä,
mutta mukavaa.

Tekee vietävästi mieli jutella sen kera suunmukaisia,
sellaisia joutavanpäisiä hölötyksia,
sellaisia jotka kuulostavat tasaiselta rupinalta;
ikään kuin hevoinen veteen paskoisi.

Ei ole sellaisesta milläsikkään,
autuaana ottaa houkan lailla vastaan,
puolella korvalla kuuntelee muun puuhansa ohella,
vellominenhan sen virallinen homma,
päätyönä olla kauhea, raivo sekä ankara.

Ei missään nimessä tällainen lälly,
niin kuin nyt parahultaisesti,
hissuttelee,
sipistelee;
tuosta nyt ota selvää Isä Erkkikään,
mutta ehkäpä se siitä sitten vielä toipunee.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.

PONCHO

PONCHO

Ravistaa,
huomenen auvoinen pouta on muuttunut
äkeäksi idän puhuriksi,
ulajaa langoissa niin että.

Satamassa napsuttaa;
selkeään epätahtiin lyövät nostimet mesaanimastoja,
eikä tässä vielä kaikki;
lipputankojen narut yhtyvät kuoroon
ja kohta napsunee koko kylä,
mukaan luettuna liemiin mieltyneiden suut
näin aamutuimaan.

Ei sada kuitenkaan;
kuksa jo tyhjätty ensimmäisestä annoksesta,
katse haahuilee lyyssin perään -
sellaista kai tarvitaan tällä kelillä jos ulos.
Seuraavaa kuksallista tulilla nauttimaan.

Vaan saattaisipa se sopia tähän pöllytykseen
kelvosti muudan yks' ecuadorilainen ponchokin
joka muutti taannoin meille hätäapuna;
sai vakipaikan kirjaston vaatepuusta.

Pieni aalto lyö,
meri tuoksuu houkuttelevasti,
maailma ei ole vielä ihan vinksin vonksin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Tilaa tekijältä suoraan ja signeerauksella TÄSTÄ!

Tästä voit TiLATA runoteoksen kustantajalta.