€UVOSTOLUMi JA UMMENKULKiJA

€UVOSTOLUMi JA UMMENKULKiJA

Nyt se on sitten koettu;
€uvostoliittolainen lumi ei kanna,
ei vaikka siihen kuin usuttaisi väellä ja voimalla.
Ummenkulkija ei olekaan ummenkulkija.

Ensimmäiset metrit kuivalta maalta umpiseen,
menokiima parahultaisesti päällä,
humeetin takaraivossa huikea willi
ja silti menee kaikki myttyyn;
vain hidas vaipuminen puuterilumen mönkään.

Ahnas syli imee voimat tyyten muutamalla metrillä;
luottoparkuja vajoaa tuulilasin reunaansa myöten.
Päättää jäädä kuolemaan niille sijoilleen.

Reuhtomista, ähkimistä, nostamista ja kiskomista
sielun syövereistä kaikkein ankarimpien
mieleen juolahtavien manausten voimalla;
muutama metri - ja taas sama uudestaan.
Samaa perkeleellistä reuhdontaa viisi kertaa
ja vain parinkymmenen metrin matkalla.

Wanha tarina kertoo jo muinaisen Akmeelin
käväisseen henkimatkoillaan tässä päivässä
ja todenneen enteellisesti aikalaisilleen:
"Jos kelkkamiehel ei ol seuraavan aamun
joku paikka kauhia kippe - se on sit kuallu."

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!